Kunnallisvaalit ja luopumisen aika

Kunnallisvaalivalmistelut ovat pitäneet minua kiireisenä ehdokashankinnan viime metreillä vaaliasiamiehen tehtävien myötä. Itse en ole ehdolla tällä kertaa, minkä olen kertonut avoimesti jo kuukausia sitten. Kolme kautta valtuustossa ja muissa luottamustehtävissä, ja niiden kolmen kauden aikana kaksilapsisesta nelilapsiseksi perheeksi, talon rakentaminen, opiskelua välillä erilaisten töiden, välillä ”pelkän” kotiäitiyden ohella…

Päätin jo aikaa sitten, että on vähintäänkin tauon paikka. Olisi hienoa, jos osaisi sanoa ei joillekin asioille ja rajoittaa sitä, ettei paletti laajenisi liikaa. Minä en osannut, joten katson parhaimmaksi sanoa kokonaan ei ehdokkuudelle.

Olen iloinen, että Janakkalan Keskusta, jota olen viimeiset 12 vuotta edustanut luottamustehtävissä, on löytänyt hyviä uusia sekä vanhoja tuttuja ehdokkaita. Lista keskustalaisista ehdokkaista kunnallisvaaleissa 2012 löytyy täältä.

Täällä Kummallisia kiemuroita -blogissa ei ole ollut usein uusia tekstejä , koska olen keskittynyt kirjoittamaan toisaalle ja ihan toisenlaisia juttuja. Yritän silti  edelleen vääntää joskus jotain tännekin. Seuraavat kuukaudet joka tapauksessa kirjoitan ahkerasti, nimittäin lingvistiikan alalta olevaa graduani.

Talventaittajaisissa lumet ja loskat saivat kyytiä

Sibelius-opiston Talventaittajaiset olivat tulvillaan yhdessä soittamisen, laulamisen ja leikkimisen riemua. Viimelauantaiseen konserttiin Tervakosken Seuratalolle kokoontui noin 130 esiintyjää ja salin täydeltä yleisöä.

Koko konsertin aloitti yllätysvieras Kettu (Tuula Nenonen), joka ilmestyi näyttämön eteen huhuilemaan kaiun (Taina-Maaria Rautasuo) vastatessa salin takaa. Saimme kuunnella Ketun hauskoja ja kiinnostavia tarinoita pitkin konserttia. Harmillisesti tosin äänentoiston puuttumisen takia taaempien rivien yleisöllä jäi osa jutuista kuulematta.

Joukon pienimmät päästettiin ensimmäisinä vauhtiin: 3-4-vuotiaat musiikkileikkikoululaiset piiloutuivat pupuina puskaan opettajansa Anne-Mari Turjan johdolla. Niin opettaja kuin isommat muskarilaiset ja pienet perhemuskarilaiset vanhempineen olivat pukeutuneet keväisesti pääsiäisen odotuksen tunnelmassa: pupuja, tipuja ja noitia aivan vilisi näyttämöllä. Pienimpien kanssa vanhemmat leikkivät ja lauloivat yhdessä, kun taas isommat pikkunoidat pompottelivat viisikielisillä kanteleillaan aivan itsenäisesti sukkapuikkopolkan.

Pikkujousten Retkikuntaorkesterin mukana matkattiin hetkeksi vieraille maille koralliriutalle ja haiden pariin. Neljästä viulusta ja viidestä sellosta sekä bassosta lähti jo oikein napakasti ääntä. Retkikuntaorkesteria olivat valmentaneet viulunsoiton opettaja Tuula Nenonen ja sellonsoiton opettaja Hanna Jaakkola.

Kettu otti myös yleisön mukaan leikkimään matkimislaulua, joten kenenkään ei luulisi jämähtäneen hartiat lysyssä tuoliinsa. Puolivälissä konserttia ympäri salia availtiin lauluääntä ja liikuteltiin käsiä ja saatiin näin sopiva taukojumppa.

Janne Jouset olivat myös tulleet Tervakoskelle soittamaan johtajanaan Sari Vuoristo. Janne Jousissa on soittajia kaikkialta Sibelius-opistosta, ei siis ainoastaan Janakkalasta. Tämän 8-12-vuotiaiden jousiorkesterin esityksessä yleisöä kohahduttavin kappale taisi olla Harry Potterista tuttu Hedwig’s Theme. Molempien jousikokoonpanojen kanssa pianoa soitti Elina Vikman.

Lapsi- ja nuorisokuoro pyörittelivät koko maailmaa ensin lumipallona, sitten loskapallona ja lopulta kurapallona, jolloin varmasti oli jo kevätsää. Nuorisokuoron tyttöjen herkässä Titanic-teemassa kuultiin jo moniäänistä sointia, joka näin uudella kuorolla on vasta alkuvaiheen opettelussa. Talventaittajaisten komeaksi lopuksi koko kuoro ja Janne Jouset yhdessä esittivät musikaalista Sound of Music tutun Do-re-min.

Sibelius-opisto on jo pitkään järjestänyt runsaasti erilaisia pienempiä ja isompia konsertteja päätoimipaikassaan Verkatehtaalla ja ilahduttavasti viime aikoina täällä Janakkalassakin. Opetustunteja on tänäkin vuonna saatu lisää ja opettajat ovat innolla järjestäneet kaikenlaista toimintaa, josta yhtenä esimerkkinä on Retkikuntaorkesterin päiväkodeissa juuri äskettäin vierailleet pienemmät kokoonpanot. Musiikki kuuluu meille kaikille ja lapsille erityisesti.

Pojat loistivat lavalla

Kevään kunniaksi Sibelius-opiston Turengin toimipisteeseen kerääntyi viime torstaina aikamoinen poikajoukko soittamaan ja laulamaan kuulijoiden iloksi. Poikakuoro aloitti konsertin laulelemalla raitilla niin raikuvasti, että kyllä me yleisön flikat taidettiin ihan tosissamme luulla urkujen soivan.

Saliin oli kokoontunut parikymmentä 8-15-vuotiasta janakkalalaista soittaja- ja laulajapoikaa. Soitinvalikoimasta löytyi viuluja, selloja ja huiluja, klarinetti, trumpetti, harmonikka ja piano. Kappaleet kulkivat rattoisasti lastenlauluista eri aikakausien klassisen musiikin kautta modernimpiin Pirates of the Caribbean ja Angry Birds -teemoihin.

Yhteissoittojakin oli harjoiteltu: Ville Tammilehto ja Janne Olkinuora soittivat pianolla nelikätisesti Griegin Vuorenkuninkaan luolassa ja Aapo Löyttyniemi ja Kaapo Lamberg vyöryttivät viuluillaan saliin Blackwellin Haihyökkäyksen. Erityisesti mieleen jäi pienten sellistien tarkka soitto. Huilisteja oli myös ilo katsoa, kun nykyään ei tarvitse pieniä käsiä venyttää äärirajoille käyrien suukappaleiden ansiosta toisin kuin minun lapsuudessani.

Sibelius-opiston Pojat lavalla –konsertti osoitti, että musiikki on todellakin myös poikien ihan oma juttu. Vilkkaimmatkin pojanviikarit jaksoivat keskittyä soittamaan tai laulamaan oman osuutensa, vaikka koulupäivän jälkeen illansuussa päivän tarkkaavaisuusannos oli varmaankin jo aikalailla loppuun kulutettu.

Merkillepantavaa oli myös se, että aika moni poikakuorolaisista astui vuorollaan lavalle solistisen soittimensa kanssa – nämä lapset ehtivät moneen mukaan. Kuorolaiset päättivät konsertin tänä keväänä opitulla uudella laululla. Australialaisen musiikkikasvattaja-säveltäjän Susie Daviesin  Scoo be doo songin svengaavin sävelin maistelimme jazzia janakkalalaisittain ja saimme nauttia lopuksi pienestä koreografiastakin.

Yleisöä salissa oli runsaasti mutta mukaan olisi toki mahtunut vielä enemmänkin. Jos ette harmiksenne huomanneet tätä tilaisuutta ajoissa, on ensi lauantaina uusi mahdollisuus päästä kuulemaan Sibelius-opistossa opiskelevia poikia sekä tyttöjä Tervakosken Seuratalolla. Talventaittajaisia vietetään 24.3. klo 15 alkaen. Esiintyjien joukossa on ainakin muskarilaisia, kuorolaisia, Janne-jouset ja pikkujouset sekä solistisoittajia. Tilaisuudessa on Janakkalan Lasten ja Nuorten Musiikin Tuen järjestämä puhvetti.

Juttuni julkaistiin tänään Janakkalan Sanomissa hiukan liioilta rönsyiltään karsittuna. :)

Sibelius-opiston lapsi- ja nuorisokuoro julkaisee soivan joulukortin

Lehdistötiedote 2.12.2011

Janakkalassa toimiva Sibelius-opiston lapsi- ja nuorisokuoro julkaisee lauantaina 3.12.2011 ensimmäisen levynsä ’Joulun Ilo!’. Levy julkistetaan Janakkalan lasten ja nuorten musiikin tuki ry:n perinteisen joulunavauksen yhteydessä klo 15.45.

Sibelius-opiston lapsi- ja nuorisokuoron perustajajohtaja Taina-Maaria Rautasuo alkoi tänä syksynä kehitellä ideaa soivasta joulukortista. Kuorolaiset ja heidän vanhempansa innostuivat ideasta ja kun Sibelius-opisto vielä lupautui tuottajaksi, levy saatiin pikavauhdilla valmiiksi. Torstaina 24.11. kuorolaiset viettivät pitkän iltapäivän äänitysstudioksi muuntuneessa Janakkalan Pyhän Laurin kirkossa ja joulukuun alussa valmiit levyt saatiin jo Janakkalaan.

Taina-Maaria Rautasuo kuvaa kuoron ensimmäisen äänitteen olevan ”rehevää luomulaulua”. Vajaa kaksi vuotta toiminut kuoro on ehtinyt jo paljon. Kuorolaiset ovat oppineet laulamisen perustaitoja ja löytäneet yhteisen äänen. Kuoro on esiintynyt jo useissa pienemmissä konserteissa ja viime keväänä sillä oli myös ensimmäinen täyspitkä konsertti osana Janakkalan Talvimusiikki-iltoja. Nyt julkaistava kuuden jouluisen laulun äänite dokumentoi hienosti kuoron alkutaipaleen saavutuksia ja johdattaa kuulijat joulun tunnelmaan.

Kuoro kiittää Sibelius-opistoa, Janakkalan seurakuntaa ja kaikkia levyn tekemiseen osallistuneita tahoja. Levyä voi ostaa 8 euron hintaan Sibelius-opiston toimistosta, Janakkalan kirjastoista, Tervakosken Coconutista tai kuorolaisten kautta (kyselyt jaana.lamberg(at)pp.inet.fi).

Sibelius-opiston lapsi- ja nuorisokuoro Janakkala: Joulun Ilo! Kuoronjohtaja ja pianosäestykset Taina-Maaria Rautasuo; Äänitys ja masterointi: Teuvo Lampinen, Teuvon Studio; Graafinen suunnittelu: Sporttiveikot Oy; CD-monistus: Oy Z-Trading Ltd; Kannen piirros: Teija Kaartokallio; Tuottaja: Sibelius-opisto, Hämeenlinna.

 

Konsertin jälkitunnelmissa

Olen vielä tänään elänyt lapsikuoron parin viikon takaisen upean konsertin jälkitunnelmissa. Tänään nimittäin paikallislehdessämme Janakkalan Sanomissa julkaistiin juttuni konsertista. Kun ”oikeita toimittajia” ei ehtinyt paikalle päällekkäisten menojen vuoksi, ehdotin että kirjoittaisin jutun. Harrastelijalla siihen meni varmaan enemmän aikaa kuin ammattilaisella, mutta hauskaa oli. Jutusta tuli pitkähkö tällaiseksi lehtijutuksi, mutta kaikki oli mahtunut mukaan paperille painettuna parin pienen muutoksen kera.

Kumarruksista ei tahtonut tulla loppua

Sibelius-opiston lapsikuoro on toiminut Janakkalassa vasta yhden vuoden, mutta esiintymisiä on jo ollut useita. Kuoron ensimmäinen täyspitkä konsertti ”Laulu, yhteinen ilo!” järjestettiin sopivasti kuin yksivuotisen taipaleen kunniaksi torstaina 10.3. Pyhän Laurin kirkossa osana Janakkalan Talvimusiikki-iltoja.

Kuorolaiset ottivat estradin haltuunsa Taina-Maaria Rautasuon johdolla reippaasti teemaan erityisen hyvin sopivalla kappaleella Laulu ilon tuottaa. Koko kuoron yhteisten laulujen jälkeen pienet sekä isot tyttökuorolaiset jatkoivat ystävyysaiheisin hymyilevin lauluin. Pojat puolestaan laulelivat raitilla perinteistä kansansävelmää hiukan muutetuin sanoin: ”minä vain laulan täysiä tässä ja minkä ne mulle taitaa”. Poikien leikkisistä lauluista löytyivät myös majava ja wigwam, pikkuoravat Tiku ja Taku sekä joutuisasti tanssivia kelloja.

Poikien iloittelun jälkeen tyttökuorolaiset tunnelmoivat vielä ystävyysteemaa syventävillä laululla. En löydä ketään vertaistasi sun soi tyttöjen laulamana niin herkkänä ja kauniina, että Seekersien lähes viidenkymmenen vuoden takainen alkuperäinen I’ll never find another you kalpeni sen rinnalla. Herkkää tunnelmaa jatkoi Sibelius-opistossa pianonsoittoa opiskeleva Ada Freund, joka soitti taidolla eteläkorealaisen pianistin Yiruman kevyesti virtaavan kappaleen River flows in you. Herkistelyn jälkeen tyttökuorolaisetkin siirtyivät vauhdikkaampiin tunnelmiin. Musikaalisikermän aloittanut Do-re-mi sai hymyn yleisön huulille.

Pienet ja isot koululaiset jaksoivat melko myöhäiseen arki-iltaan ajoittuneen konsertin hienosti. Kuorolaisista löytyy kovin eri ikäisiä lapsia ja nuoria, mikä on toisaalta tämän nuoren kuoron rikkaus mutta varmaan tuo myös oman haasteensa. Kuoro harjoittelee neljässä eri ryhmässä, joista yksi kokoontuu Tervakoskella ja loput Turengissa. Yksi Turengin ryhmistä on poikaryhmä, jossa on poikia eri puolilta kuntaa. Kuorolaiset ovat innokkaita ja jokaviikkoisiin harjoituksiin lähdetään mielellään. Esimerkiksi poikaryhmän Janne Olkinuora innostui perustamaan Sibeliusopiston poikakuoron blogin, jonne hän yhdessä ystävienkin kanssa kirjaa muistiin harjoituksissa opittuja asioita ja muita tunnelmia.

Konsertin kuulija huomasi helposti, että kuoro on jo näin lyhyessä ajassa löytänyt kauniin harmonisen soinnin. Rautasuo toteaakin, että aluksi on tärkeää löytää yksi yhteinen ääni, minkä jälkeen vasta aletaan harjoitella moniäänistä laulua. Hän kertoo konsertin laulujen olevan läpileikkaus ensimmäisen toimintavuoden ohjelmistosta, jonka avulla laulamisen perustaitoja on kartutettu ja harjoiteltu. Lauluissa kuuluu lasten jokapäiväinen elämä ystävyydestä ja erilaisista tunteista koulunkäynnin arkeen, luontoon ja kotimaahan.

Lapsikuoron konsertti loppui kuten alkoikin: koko kuoron noin neljänkymmenen lapsen yhteisvoimin. Kun ilmoille kajahti viimeisen kappaleen ”Nää maat ja nää mannut, oon niistä voimaa saanut, ei kadottaa saa kotiaan. Ja huolet tää kansa, kun kaataa laulullansa, maan routaisen saa sulamaan”, ei jäänyt epäilystäkään: kuoron perustajajohtaja Taina-Maaria Rautasuo on saanut nämä laulamista rakastavat lapset tekemään kaikkensa.

Kaikenlaisista kouluista

Eilen oli Heinäjoen koululla hyvä keskustelutilaisuus ennen kasvatus- ja koulutuslautakunnan kokouksen alkua. Koululaisten vanhempia puhutti oppilasmäärän väheneminen ja erityisesti sen vaikutus opettajamäärään. Heinäjoen koulu on ollut kolmeopettajainen koulu mutta oppilasmäärä näyttäisi vähenevän koko ennustekaudeksi selvästi alle 30 oppilaan eli kaksiopettajaisen koulun lukemiin. Toivoisin kuitenkin, että kaksiopettajaisuutta ei nähtäisi pelkästään peikkona. Se aiheuttaa omat haasteensa opetukselle, mutta ihan hienosti koulunkäynti sujuu ”pikkukakkosillakin”, kuten janakkalan kaksiopettajaiset koulut itseään kutsuvat.

Heinäjoen oppilasmäärä merkittiin kokouksessa tiedoksi. Asia tulee uudestaan eteemme talousarviovalmistelussa, jolloin päätämme koulujen tuntiresursseista. Ellei Heinäjoelle yhtäkkiä ilmesty jostain lisää oppilaita, en ymmärrä, miten voisimme päättää muutakaan kuin vähentää koulun tuntiresurssit kahdelle opettajalle. Se on sitten taas ihan toinen juttu, mitä tapahtuu, jos oppilaita tulee reilusti lisää. Mielestäni on luonnollista, että kolmeopettajaisuuteen palataan, kun sille tulee edellytykset.

Ihmettelen, etteivät useammat turenkilaiset vanhemmat ole huomanneet varsin lähellä kuntakeskusta sijaitsevaa Heinäjoen koulua. Matkaa Turengista tulee vain noin 5-6 kilometriä, koulun sijainti on hyvä ja tilat mainiot. Opettajat vaikuttavat innostuneilta työstään. Täällä eteläisemmässä Janakkalassa olemme jo nähneet sen, että jotkut vanhemmat haluavat valita lapselleen pienemmän Vähikkälän koulun seiniensä sisällä pullistelevan ison Tervakosken koulun sijasta – samaa tilanahtautta on myös Turengissa. Jokaisella kuntalaisella on oikeus hakea lapselleen koulupaikkaa myös toisen oppilaaksiottoalueen koulusta. Tältä keväältä kouluunilmoittautumisaika päättyy maaliskuun puolessavälissä, vielä on siis hiukan aikaa tehdä toisenlainenkin valinta. Käykää ihmeessä tutustumassa Heinäjoella, opettajat ja oppilaat vastaanottavat teidät sinne varmasti mielellään. Isoilla ja pienillä kouluilla on molemmilla omat hyvät puolensa ja ehdottomasti kannattaa miettiä, kumpi on lapselle ja hänen perheelleen sopivampi vaihtoehto.

Keskustelutilaisuuden jälkeen lautakunta keskusteli pitkään kokouksessaan. Pöytäkirjaan tulevat näkyviin vain päätökset, ei keskustelun koko kirjo. Keskustan ja perussuomalaisten valtuustoaloite puhutti nyt ja tulee varmasti puhuttamaan vielä valtuuston käsittelyssä. Itse en ole viranhaltijatyöryhmän laatimaan aloitevastaukseen tyytyväinen, sillä siitä paistaa läpi niin selvästi keskittämisajattelu ja haja-asutusalueidemme arvostamattomuus. Mm. vastauksen lausunto siitä, että ”Löyttymäessä ei ole havaittavaa kylärakennetta kartalta tai maastossa tarkasteltuna” on suorastaan ristiriidassa hiljattain hyväksytyn rakennemallin kanssa, jossa Löyttymäki mainitaan yhtenä kyläkeskuksena. En kuitenkaan esittänyt vastaukseen muutoksia. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänyt. Joka tapauksessa olennaisemmalta eilen illalla tuntui esittämäni muutos, joka hyväksyttiin yksimielisesti. Lautakunta päätti esittää valtuustolle, että valtuusto tarkentaa mahdollista koulun lakkauttamisen päätösprosessia seuraavasti:
jos koulussa on kahtena peräkkäisenä vuonna koko lukuvuoden ajan alle 20 oppilasta, lakkauttamispäätös tehdään toisen minimimäärän alittavan vuoden syyslukukauden aikana.

Tämä on siis tavallaan paluu aikaan ennen palvelustrategian päätöstä, jonka mukaan alle 20 oppilasta (virallisena laskentapäivänä) tarkoittaisi suoraan koulun lopettamista.

Toivon kaikille Janakkalan kouluille työrauhaa. Kaikkien koulujen kohdalla tilanne elää vuosittain ja epävarmuutta pitää sietää jonkin verran. Isoilla kouluilla ryhmäkoot ja ryhmien määrät muuttuvat vuosittain, opettajia otetaan lisää, siirretään toisaalle tai jätetään ottamatta tarpeen mukaan. Pienillä kouluilla odotetaan oppilasennusteita jännityksellä ja toivotaan, että oppilasmäärä ei laske kriittisiin lukemiin. Heinäjoen koululla jouduttaneen sopeutumaan opettajasiirtoon isojen koulujen tapaan mutta siellä se tietysti vaikuttaa konkreettisemmin ja koskettaa koulun arkea kipeämmin. Mutta haluan muistuttaa, että vaikka opetuksen järjestämisen tapa muuttuisi, se ei silti tarkoita automaattisesti huononnusta. Janakkalassa tarjotaan hyvää perusopetusta ja erilaisia vaihtoehtoja löytyy niin isojen kuin pienten koulujen kannattajille.

Huovutetut Janakkala-lapaset / Laurin lapaset

Noin vuosi sitten Janakkalan seurakunta järjesti Laurin lapaset -kilpailun. Minäkin innostuin osallistumaan siihen, vaikka neulomiseni on varsin satunnaista. Omat lapaseni eivät menestyneet kilpailussa, vaikka ne ovatkin mielestäni tietysti aivan loistavan monipuoliset ;) kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kilpailussa menestyiden töiden ohjeet piti tulla srk:n nettisivuille, mutta minä en niitä ainakaan sieltä löydä. Ystäväni Seija sai kunniamaininnan kauniilla lapasillaan, joiden ohjetta on jo kyselty myös. Seija kirjoi lapasiinsa Janakkalan kansallispuvun taskusta tutun kuvion. Seijan ja minun lapasia yhdistää yksi asia: ne on huovutettu neulomisen jälkeen. Palkintoraati piti huovuttamista lapasien tekoa vaikeuttavana tekniikkana mutta itse olen siitä eri mieltä. Väitän, että pesukonehuovutus on yksinkertaista ja hauskaa jo ensimmäisellä kokeilukerralla.

Julkaisen omien lapasteni ohjeen(ohjeet) tässä. Osallistuin kilpailun kolmesta sarjasta kahteen Arki-Lauri ja Pikku-Lauri -lapasillani. Aikomus oli tehdä myös Pyhä-Lauri -sarjaan lapaset mutta enhän minä niin monia ehtinyt helmikuussa saada valmiiksi… Niinpä tein nyt joulukuussa loppuun nekin aloitetut lapaset, valokuvasin ja viimeistelin ohjeet. (En ole mikään ohjeiden kirjoittaja mutta Huopasohjeita mukaellen onnistuin toivottavasti jotenkin.)

Suunnittelemani mallin on tarkoitus olla helppo ja helposti muunneltava. Värejä vaihtelemalla saa eri näköisiä ja eri makuun sopivia lapasia. Pyhä-Lauria voisi kutsua tässä myös Suru-Lauriksi, koska siitä tuli niin mustavalkoinen malli. Paastonaikaan sopisi violetista huopasesta tehty Paasto-Lauri. Kaikkiin lapasiin voi huovuttaa lisäkoristeita neulahuovutustekniilla, esim. ristin, kyyhkysen, Laurin kirkon kellotapulin tornin (tällöin kannattaa lapasen kärki tehdä hiukan terävämmäksi kuten esimerkkini Pikku-Laurissa).

Tein nämä lapaset Novitan Huopasesta, koska sitä löytyy helposti suunnilleen joka marketista. Varmasti ohjetta voi soveltaa muillekin huopuville langoille. Monet muut langat huopuvat tasaisemmin, mutta tähän mielestäni sopii Huopasen röpöliäisyys valmiissa huovutetussa neuleessa.

Pikku-Lauri
Koko: lapsi
Tarvikkeet: keltainen Huopanen n. 100 g, oranssi Huopanen vähän, ruskeaa huovutusvillaa vähän, ruskeaa ohuempaa villalankaa vähän, sukkapuikot koko 8 tai käsialan mukaan

Luo 36 s oranssilla ja jaa silmukat 4:lle puikolle.
Neulo 1 krs oik, 2 nurjaa ja sen jälkeen oikeaa 3 krs.
Aloita kuvio eli neulo sileää neuletta 3 s oranssilla, 3 s keltaisella aina vuorotellen koko lapasen leveydeltä.
Jatka kuviota 5 krs:n ajan.
Tämän jälkeen jatketaan sileää neuletta keltaisella, kunnes työn korkeus on 16 cm.
Merkitään peukalon paikka merkkilangalla kuten naisen koossa, mutta peukalon koko 7 s.
Jatka kunnes korkeus peukalomerkistä on 18 cm (tai enemmän lapsen käden koosta riippuen).
Kavennukset: 1. puikon alussa ylivetokavennus, 2. puikon lopussa 2 o yht., 3. puikon alussa ylivetokavennus, 4. puikon lopussa 2 o yht. Jatka kaventamista samalla tavalla joka kierroksella, kunnes jäljellä on 2 s. Vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele.

Neulo toinen lapanen peilikuvaksi (peukalonpaikka viimeisellä puikolla, kun se oli ensimmäisessä lapasessa ensimmäisellä puikolla).

Peukalot: poimi puikoille silmukat merkkilangalta ja lisäksi sivuista: nyt 17 s.
Neulo kolmella puikolla, kunnes korkeus on 9 cm.
Kavenna jokaisen puikon lopussa 2 o yhteen, kunnes jäljellä 5 s, vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele.

Ompele muutamalla pistolla tavallisella ompelulangalla muovipussit kiinni lapasten sisälle ja erityisesti peukalon sisälle, ettei se huovu kiinni. Huovuta pesukoneessa hienopesussa 30 asteessa esim. parin pyyhkeen kanssa, venytä pesun jälkeen muotoonsa. Jos lapaset eivät huovu kerralla tarpeeksi, voi kokeilla toisen pesun samaassa tai korkeammassa lämmössä (40 astetta).

Huovuttamisen jälkeen koristellaan lapanen: tehdään neulahuovuttaen tummasta huovutusvillasta ilveksen täpliä. Lopuksi villalangasta tehdään tupsut lapasen kärkiin, jotka on tässä mallissa venytelty tarkoituksella vähän teräviksi.

Arki-Lauri
Koko: nainen
Tarvikkeet: harmaa Huopanen n. 150 g, punainen Huopanen vähän, sukkapuikot koko 8 tai käsialan mukaan

Luo 40 s punaisella ja jaa silmukat 4:lle puikolle.
Neulo 1 krs oik, 2 nurjaa ja sen jälkeen oikeaa 3 krs.
Aloita kuvio eli neulo sileää neuletta 4 s pun, 4 s harmaa aina vuorotellen koko lapasen leveydeltä.
Jatka kuviota 6 krs:n ajan (mallilapasessa on 5 krs mutta tulisi varmasti parempi 6:lla).
Tämän jälkeen jatketaan sileää neuletta pelkällä harmaalla, kunnes työn korkeus on 19 cm.
Nyt tehdään peukalolle paikka, neulo puikon 1. silmukka harmaalla, sitten neulo erivärisellä merkkilangalla 8 s, tämän jälkeen siirrä silmukat takaisin neulottavalle puikolle ja neulo normaalisti harmaalla.
Jatka kunnes korkeus peukalomerkistä on 20 cm (puikon alareunaan).
Kavennukset: 1. puikon alussa ylivetokavennus (nosta 1 s oikein neulomatta, neulo 1 o, nosta neulomaton silmukka neulotun yli), 2. puikon lopussa 2 o yht., 3. puikon alussa ylivetokavennus, 4. puikon lopussa 2 o yht. Jatka kaventamista samalla tavalla joka kierroksella, kunnes jäljellä on 4 s. Vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele.

Neulo toinen lapanen peilikuvaksi (peukalonpaikka).

Peukalot: poimi puikoille silmukat merkkilangalta ja lisäksi kummastakin sivusta 1 silmukka, nyt yht. 19 s.
Neulo kolmella puikolla, kunnes peukalon korkeus on 11 cm. Kavenna jokaisen puikon lopussa 2 o yhteen, kunnes jäljellä on 5 s, vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele.

Huovuta kuten edellä.

Pyhä-Lauri
Koko: mies
Tarvikkeet: musta Huopanen n. 200 g, valkoinen huopanen vähän, sukkapuikot koko 8 tai käsialan mukaan
Huom. Silmukkamäärä täytyy olla sellainen että siitä saa kuvion hyvin. Jos kuvion muurin yksi sakara on 4 s, silmukkamäärän täytyy olla jaollinen 8:lla, jos taas 3s -> 6:lla.

Luo 48 s valkoisella ja jaa silmukat 4:lle puikolle.
Neulo 1 krs oik, 2 nurjaa ja sen jälkeen oikeaa 4 krs.
Aloita kuvio eli neulo sileää neuletta 4 s valk, 4 s musta aina vuorotellen koko lapasen leveydeltä.
Jatka kuviota 6 krs:n ajan. Tämän jälkeen neulo mustalla, kunnes työn korkeus on 22 cm. Merkitse peukalon paikka 8 s levyiseksi, kuten edellisissä, ja jatka neulomista, kunnes korkeus peukalosta on 22 cm. Tee nyt kärkikavennukset kuten Arki-Laurissa.

Neulo toinen lapanen peilikuvaksi (peukalonpaikka viimeisellä puikolla, kun se oli ensimmäisessä lapasessa ensimmäisellä puikolla).

Peukalot: poimi puikoille silmukat merkkilangalta ja lisäksi kummastakin sivusta 1 silmukka, nyt yht. 19 s.
Neulo kolmella puikolla, kunnes peukalon korkeus on 11 cm. Kavenna jokaisen puikon lopussa 2 o yhteen, kunnes jäljellä 5 s, vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele.

Huovuta kuten edellä.

Kyläkouluasiaa

Eilisen valtuuston kokouksen päätteeksi jätin laatimani kyläkouluihin liittyvän valtuustoaloitteen, jonka allekirjoittivat keskustalaiset ja perussuomalaiset valtuutetut. Jälkikäteen kuulin, että laajempaakin kannatusta olisin saanut, jos olisin hoksannut kysellä ;)

Valtuustoaloite

Janakkalassa on laaja monenlaisten yksiköiden muodostama kouluverkko. Haja-asutusalueilla kyläkoulut ovat erityisen merkittävässä asemassa, sillä ne ovat usein ainoa kunnan tarjoama lähipalvelu.

Kyläkouluissa tehdään tärkeää työtä, vaikka yksiköt ovat pienempiä kuin taajamien isommissa kouluissa. Työrauha on kuitenkin suhteellista, koska jo usean vuosikymmenen ajan pienillä kouluilla on ollut jatkuva lopettamisuhka päällään. Tällä hetkellä voimassaoleva päätös löytyy palvelustrategiasta vuodelta 2006. Sen mukaan koulun toiminta loppuu seuraavan lukukauden alusta siitä, kun oppilasmäärä putoaa alle 20 oppilaan. Tämä valtuuston aikaisempi päätös ei mitenkään huomioi sitä, miten oppilasmäärä mahdollisesti kehittyy jatkossa.

Tällä hetkellä yhden kyläkoulumme tulevaisuus on oppilasmäärän vähenemisen takia vaakalaudalla. Löyttymäen koulu on hyväkuntoinen hiljattain remontoitu koulu kaukana taajamistamme. Kyläläiset ovat ponnistelleet saadakseen kylään lisää asukkaita ja saaneetkin uusia oppilaita kouluun. Oppilasmäärä on kuitenkin laskemassa kriittisen rajan alapuolelle. Jos kylässä ei olisi koulua, pienten oppilaiden koulumatkat venyisivät kestämättömän pitkiksi. Pahimmassa tapauksessa reilusti yli 30 kilometrin yhdensuuntainen koulumatka päivittäin olisi hyvin raskasta 7-12 –vuotiaille alakoululaisille.

Esitämme, että

1) koulujen minimioppilasmäärää sovelletaan siten, että päätöksessä annetaan eri osapuolille lisää aikaa toimenpiteisiin tilanteessa, jossa koulun oppilasmäärä näyttäisi laskevan alle minimirajan.

2) Janakkalan haja-asutusalueiden kylien ja kyläkoulujen merkitys tunnustetaan käytännössä ja huomioidaan pitkän tähtäimen suunnittelussa. Kunta tukee kyläläisten ponnisteluja oppilasmäärän kasvattamiseksi.

3) perusopetuksen osalta aletaan tehdä yhteistyötä yli kuntarajojen, jotta lähellä kunnan rajoja voitaisiin puolin ja toisin käydä lähikoulussa kotikunnasta riippumatta.

4) ryhdytään välittömästi toimenpiteisiin, joilla voidaan varmistaa Löyttymäen koulun säilyttäminen toiminnassa jatkossa. Mahdollisia toimenpiteitä voivat olla oppilaaksi¬ottoalueiden tarkastelu; vuokra-asuntojen rakennuttaminen, jotta maaseudulle asumisen alkuun pääseminen olisi helpompaa; koulumatkojen tukeminen, kun kyseessä on kriittisen oppilasmäärän rajalla olevaan kouluun toiselta oppilaaksiottoalueelta tuleminen, mukaanlukien naapurikunnan puolelta tullen.

Janakkalassa 15.11.2010

Keskustan valtuustoryhmä
Perussuomalaisten valtuustoryhmä

Janakkalan uusi kunnanjohtaja

Valtuustolla oli tänään määrällisesti lyhyehkö esityslista. Listalla oli kuitenkin painavia asioita, niistä viimeisenä ja sillä lailla ehkä painavimpana uuden kunnanjohtajan valinta. Pitkien ja monien, enimmäkseen valintaprosessin loppua koskevien puheiden jälkeen valtuusto viimein suoritti vaalin yhdeksän jälkeen illalla. Vaalissa valituksi kunnanjohtajaksi tuli Anna-Mari Ahonen.

Kiitospuheessaan Anna-Mari mainitsi käärivänsä hihat, ryhtyvänsä hommiin ja uskovansa Janakkalaan. Siinäpä oivallisia ajatuksia.

Onnea uudelle kunnanjohtajallemme! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Oppimisesta ja vähän muustakin

Kohdalleni sattui osumaan ns. tuhannen taalan paikka, nimittäin valtuutetuille jaettava vuoro kirjoittaa Näkökulma Janakkalan Sanomiin tällä viikolla. Asia selvisi minulle tosin vasta maanantaina informaatiokatkosten vuoksi, mutta ehdin saada edes jotenkin hiotun tekstin toimitukseen ajoissa ennen painatusta. Ehkä opin tästä jotain?

OPPIMISEN PAIKKOJA

Oppia ikä kaikki, sanoo vanha sananlasku. Itse elän sananlaskua todeksi opiskelemalla vielä keski-ikäisenä uutta ammattia ja pidän sitä hienona mahdollisuutena. Monille elinikäinen oppiminen konkretisoituu kansalaisopistokurssien ja yleisöluentojen muodossa. Kurssit eivät ole ainoastaan hyvä tilaisuus oppia uutta vaan myös tärkeä kokoontumisen ja sosiaalisen kanssakäymisen paikka. Janakkalassa ja koko seudulla Vanajaveden opiston tarjonta on runsasta, mutta viime aikoina meillä on jäänyt ennakoitua useampia kursseja toteutumatta. Ovatkohan janakkalalaiset unohtaneet harrastamisen tai opiskelleet pääosin naapurikunnissa?

Nykykuntalaisen opintie alkaa perusopetuksessa. Janakkalassa tarjotaan laadukasta opetusta seudullisesti kilpailukykyisin kustannuksin. Meillä on monenlaisten yksiköiden muodostama laaja kouluverkko. Haja-asutusalueilla koulu on usein ainoa kunnan lähipalvelu. Joskus on väitetty, että kyläkoulujen oppilaat ovat etuoikeutetussa asemassa, koska näiden koulujen oppilaskohtaiset kustannukset ovat suuremmat. Tasa-arvoisuus ei kuitenkaan ole missään asiassa yksi yhteen sitä, että jokaiselle kohdistetaan sama summa. Jos vaikkapa löyttymäkeläinen oppilas jouduttaisiin tulevaisuudessa kuljettamaan alakouluun Turenkiin, hänen osaltaan opetus maksaisi edelleen enemmän kuin turenkilaiselta oppilaalta, sillä kuljetuksesta tulisi myös kuluja. En silti kutsuisi häntä etuoikeutetuksi tästä suuremmasta rahanmenosta huolimatta vaan surisin syvästi pikkukoululaisen jopa yli 30 kilometrin koulumatkaa. Tuollaiset matkat eivät saa olla osa jokapäiväistä elämää menestyvässä kunnassa näin eteläisessä Suomessa. Meidän on taattava toimintaedellytykset taajamistamme kauimpana sijaitsevalle hyväkuntoiselle koululle, vaikka sen oppilasmäärä onkin tällä hetkellä laskussa.

Ensi maanantaina päätämme valtuustossa suurista asioista: vahvistamme Janakkalan kuntastrategian ja valitsemme uuden kunnanjohtajan. Kunnanhallitus linjasi jo hakuvaiheessa, että haluamme Janakkalaan päämäärätietoisen kehittäjän. Vaikka kunnassa lopullinen päätösvalta onkin valtuustolla eli vaaleilla valituilla luottamushenkilöillä, kunnanjohtajalla on ylimpänä viranhaltijana merkittävä tehtävä luotsata kuntaa eteenpäin. Tärkeää on, että hän näkee Janakkalan kokonaisuutena, jossa oma merkityksensä on kaikilla kunnan alueilla samoin kuin kaikilla kunnan perustehtävillä. Tärkeää on, että häneltä löytyy taitoa ja kykyä toimia hienotunteisesti mutta myös päättäväisesti. Tärkeää on, että hänellä on loputon halu oppia uutta.