Aihearkisto: lehtijutut yms

Kevät keikkuen tulevi

Kevät ilman kunnallisia luottamustoimia ei olekaan tuntunut hirveän paljon kevyemmältä – no kun ihminen ei osaa sanoa ei. Aika monessa yhdistysjutussa olen mukana ja parissa koulun johtokunnassakin (ne tosin kokoontuvat vain harvoin). Suurimman pyörityksen kuitenkin aiheuttaa loppuvaiheessa oleva gradu, jota väännän tällä hetkellä joka päivä aamusta yöhön pieniä luovia taukoja lukuunottamatta. Luoviin taukoihini on kuulunut mm. lehtijuttujen kirjoittamista. Viimeisin konserttihehkutukseni on vielä julkaisematta mutta edellinen löytyy Janakkalan Lasten ja Nuorten Musiikin Tuen sivuilta.

Kevät kumminkin tulee, vaikka vielä hanget valtaavat näkökenttää. Tänään iloitsen hangistakin – eipähän tarvitse surra, ettei opiskelulta ehdi puutarhatöihin.

Mainokset

Joulun avaus opistotalolla

Seuraava kirjoittamani juttu on julkaistu tänään Janakkalan Sanomissa lehden sivuille sopivan mittaisena eli hiukan lyhennettynä

Perinteinen Joulun avaus lämmitti mieliä

Joulukuun ensimmäisenä lauantaina juhlittiin perinteiseen tapaan Joulun avausta Sibelius-opiston Janakkalan toimipisteessä eli tuttavallisemmin Pyhämäentien opistotalolla. Päivä rakentui tutulla kaavalla: neljän musiikillisen tuokion väliajoilla syötiin joulupuuroa, askarreltiin kunnan kulttuuritoimen järjestämässä joulupajassa, nautittiin kahvipöydän antimista ja ostettiin arpoja.

”Huikea huiluryhmä” aloitti ohjelman Harry Potter –teemoilla. Ensimmäisen musiikkituokion aikana koettiin jännittäviäkin hetkiä, kun lasten joulukuusen koristelu oli päätyä koko kuusen kaatumiseen. Kuusi ja lapset saatiin kuitenkin pelastettua ja iloittelua jatkettua. Solistisoittajien lisäksi iltapäivään mahtui mukaan muutamia duoja ja koko lavan täyttänyt Retkikuntaorkesteri, joka vei jousillaan yleisön elokuvamaailmaan Spy movien, Sad movien ja Action movien tahtiin.

Nelituntisen tapahtuman kaikki musiikkiesitykset olivat mieltä lämmittävää kuunneltavaa. Lavalle vuorollaan astuneet pienet muskarilaiset kuin myös aloittelevat sekä edistyneemmät soittajat ovat rohkeita ja reippaita esiintyjiä. Lapsi- ja nuorisokuoron esiintymisvuorolla yleisökin päästettiin mukaan laulamaan ja viimeistään viimeisellä yhteislaululla ”Kulkuset” saatiin salin kattoa vähän nostettua.

Joulun avauksen onnistuminen oli jälleen kerran yhteistyön tulos. Pianonsoiton opettaja Elina Vikmanin yhdessä muiden opettajien kanssa kokoama ohjelma oli sujuva kokonaisuus. Juontajina toimineet opiston oppilaat muistivat välillä myös hauskuttaa yleisöä.

Janakkalan Lasten ja Nuorten Musiikin Tuki ry:n aktiivit pyörittivät kahviota, arpamyyntiä ja puurotupaa sujuvasti. Tapahtuman synnyttämiseen vaaditaan paljon etukäteisvalmisteluja aina arpajaisvoittojen hankkimisesta leipomiseen ja opistotalon koristeluun sekä tuolien siirtelyyn ja tälläkin kertaa ne onnistuivat hyvin. Uusia ihmisiä kaivataan aina mukaan ja tahdotaan saattaa yhdistyksen toimintaa paremmin niin oppilaiden vanhempien kuin muidenkin janakkalalaisten tietoon. Kannatusyhdistykselle onkin juuri hiljattain perustettu kotisivu sekä facebook-sivu.

Tärkeä tilakysymys

Pyhämäentien opistotalo on sekä päivittäiselle soitto-opetukselle että konserteille ja isommille tempauksille tärkeä tapahtumapaikka. Joulun avauksessakin oli ajoittain ahdasta mutta kaikki toiminnot saatiin sovitettua, vaikka Sibelius-opiston vuokratilat opistotalossa ovatkin viime vuodesta vähentyneet.

Aikanaan kipeältä tuntunut päätös Janakkalan musiikkikoulun yhdistämisestä silloiseen Hämeenlinnan musiikkiopistoon on kuitenkin viime aikoina tuntunut hyvältä ratkaisulta, kun Sibelius-opisto on pitänyt Janakkalan toimipisteen kehittämistä yhtä tärkeänä kuin päätoimipaikan toimintaa. Pari vuotta sitten Janakkalan tuntien osalle viimein saatu valtionosuus lisäsi oppilaspaikkoja ja mm. tuotti uuden flyygelin opistotalon saliin.

Näinä aikoina tuttu niukkuuden jakaminen on tuottanut musiikkiopistollekin murhetta. Kun valtuusto hiljattain muutti kunnan poistosuunnitelman ajan tasalle, Pyhämäentien opistotalon vuokra nousi vaikka samanaikaisesti jouduttiin luovuttamaan alakerta päiväkodin käyttöön. Opetus on saatu sujumaan pienentyneissä tiloissa vaikka aluksi se vaatikin aikamoista järjestelemistä. Sekä opettajien, oppilaiden kuin vanhempienkin toiveissa kuitenkin on, että nykyiset tilat saadaan säilytettyä ja pidettyä kunnossa tulevaisuudessakin.

Talventaittajaisissa lumet ja loskat saivat kyytiä

Sibelius-opiston Talventaittajaiset olivat tulvillaan yhdessä soittamisen, laulamisen ja leikkimisen riemua. Viimelauantaiseen konserttiin Tervakosken Seuratalolle kokoontui noin 130 esiintyjää ja salin täydeltä yleisöä.

Koko konsertin aloitti yllätysvieras Kettu (Tuula Nenonen), joka ilmestyi näyttämön eteen huhuilemaan kaiun (Taina-Maaria Rautasuo) vastatessa salin takaa. Saimme kuunnella Ketun hauskoja ja kiinnostavia tarinoita pitkin konserttia. Harmillisesti tosin äänentoiston puuttumisen takia taaempien rivien yleisöllä jäi osa jutuista kuulematta.

Joukon pienimmät päästettiin ensimmäisinä vauhtiin: 3-4-vuotiaat musiikkileikkikoululaiset piiloutuivat pupuina puskaan opettajansa Anne-Mari Turjan johdolla. Niin opettaja kuin isommat muskarilaiset ja pienet perhemuskarilaiset vanhempineen olivat pukeutuneet keväisesti pääsiäisen odotuksen tunnelmassa: pupuja, tipuja ja noitia aivan vilisi näyttämöllä. Pienimpien kanssa vanhemmat leikkivät ja lauloivat yhdessä, kun taas isommat pikkunoidat pompottelivat viisikielisillä kanteleillaan aivan itsenäisesti sukkapuikkopolkan.

Pikkujousten Retkikuntaorkesterin mukana matkattiin hetkeksi vieraille maille koralliriutalle ja haiden pariin. Neljästä viulusta ja viidestä sellosta sekä bassosta lähti jo oikein napakasti ääntä. Retkikuntaorkesteria olivat valmentaneet viulunsoiton opettaja Tuula Nenonen ja sellonsoiton opettaja Hanna Jaakkola.

Kettu otti myös yleisön mukaan leikkimään matkimislaulua, joten kenenkään ei luulisi jämähtäneen hartiat lysyssä tuoliinsa. Puolivälissä konserttia ympäri salia availtiin lauluääntä ja liikuteltiin käsiä ja saatiin näin sopiva taukojumppa.

Janne Jouset olivat myös tulleet Tervakoskelle soittamaan johtajanaan Sari Vuoristo. Janne Jousissa on soittajia kaikkialta Sibelius-opistosta, ei siis ainoastaan Janakkalasta. Tämän 8-12-vuotiaiden jousiorkesterin esityksessä yleisöä kohahduttavin kappale taisi olla Harry Potterista tuttu Hedwig’s Theme. Molempien jousikokoonpanojen kanssa pianoa soitti Elina Vikman.

Lapsi- ja nuorisokuoro pyörittelivät koko maailmaa ensin lumipallona, sitten loskapallona ja lopulta kurapallona, jolloin varmasti oli jo kevätsää. Nuorisokuoron tyttöjen herkässä Titanic-teemassa kuultiin jo moniäänistä sointia, joka näin uudella kuorolla on vasta alkuvaiheen opettelussa. Talventaittajaisten komeaksi lopuksi koko kuoro ja Janne Jouset yhdessä esittivät musikaalista Sound of Music tutun Do-re-min.

Sibelius-opisto on jo pitkään järjestänyt runsaasti erilaisia pienempiä ja isompia konsertteja päätoimipaikassaan Verkatehtaalla ja ilahduttavasti viime aikoina täällä Janakkalassakin. Opetustunteja on tänäkin vuonna saatu lisää ja opettajat ovat innolla järjestäneet kaikenlaista toimintaa, josta yhtenä esimerkkinä on Retkikuntaorkesterin päiväkodeissa juuri äskettäin vierailleet pienemmät kokoonpanot. Musiikki kuuluu meille kaikille ja lapsille erityisesti.

Pojat loistivat lavalla

Kevään kunniaksi Sibelius-opiston Turengin toimipisteeseen kerääntyi viime torstaina aikamoinen poikajoukko soittamaan ja laulamaan kuulijoiden iloksi. Poikakuoro aloitti konsertin laulelemalla raitilla niin raikuvasti, että kyllä me yleisön flikat taidettiin ihan tosissamme luulla urkujen soivan.

Saliin oli kokoontunut parikymmentä 8-15-vuotiasta janakkalalaista soittaja- ja laulajapoikaa. Soitinvalikoimasta löytyi viuluja, selloja ja huiluja, klarinetti, trumpetti, harmonikka ja piano. Kappaleet kulkivat rattoisasti lastenlauluista eri aikakausien klassisen musiikin kautta modernimpiin Pirates of the Caribbean ja Angry Birds -teemoihin.

Yhteissoittojakin oli harjoiteltu: Ville Tammilehto ja Janne Olkinuora soittivat pianolla nelikätisesti Griegin Vuorenkuninkaan luolassa ja Aapo Löyttyniemi ja Kaapo Lamberg vyöryttivät viuluillaan saliin Blackwellin Haihyökkäyksen. Erityisesti mieleen jäi pienten sellistien tarkka soitto. Huilisteja oli myös ilo katsoa, kun nykyään ei tarvitse pieniä käsiä venyttää äärirajoille käyrien suukappaleiden ansiosta toisin kuin minun lapsuudessani.

Sibelius-opiston Pojat lavalla –konsertti osoitti, että musiikki on todellakin myös poikien ihan oma juttu. Vilkkaimmatkin pojanviikarit jaksoivat keskittyä soittamaan tai laulamaan oman osuutensa, vaikka koulupäivän jälkeen illansuussa päivän tarkkaavaisuusannos oli varmaankin jo aikalailla loppuun kulutettu.

Merkillepantavaa oli myös se, että aika moni poikakuorolaisista astui vuorollaan lavalle solistisen soittimensa kanssa – nämä lapset ehtivät moneen mukaan. Kuorolaiset päättivät konsertin tänä keväänä opitulla uudella laululla. Australialaisen musiikkikasvattaja-säveltäjän Susie Daviesin  Scoo be doo songin svengaavin sävelin maistelimme jazzia janakkalalaisittain ja saimme nauttia lopuksi pienestä koreografiastakin.

Yleisöä salissa oli runsaasti mutta mukaan olisi toki mahtunut vielä enemmänkin. Jos ette harmiksenne huomanneet tätä tilaisuutta ajoissa, on ensi lauantaina uusi mahdollisuus päästä kuulemaan Sibelius-opistossa opiskelevia poikia sekä tyttöjä Tervakosken Seuratalolla. Talventaittajaisia vietetään 24.3. klo 15 alkaen. Esiintyjien joukossa on ainakin muskarilaisia, kuorolaisia, Janne-jouset ja pikkujouset sekä solistisoittajia. Tilaisuudessa on Janakkalan Lasten ja Nuorten Musiikin Tuen järjestämä puhvetti.

Juttuni julkaistiin tänään Janakkalan Sanomissa hiukan liioilta rönsyiltään karsittuna. :)

Sibelius-opiston lapsi- ja nuorisokuoro julkaisee soivan joulukortin

Lehdistötiedote 2.12.2011

Janakkalassa toimiva Sibelius-opiston lapsi- ja nuorisokuoro julkaisee lauantaina 3.12.2011 ensimmäisen levynsä ’Joulun Ilo!’. Levy julkistetaan Janakkalan lasten ja nuorten musiikin tuki ry:n perinteisen joulunavauksen yhteydessä klo 15.45.

Sibelius-opiston lapsi- ja nuorisokuoron perustajajohtaja Taina-Maaria Rautasuo alkoi tänä syksynä kehitellä ideaa soivasta joulukortista. Kuorolaiset ja heidän vanhempansa innostuivat ideasta ja kun Sibelius-opisto vielä lupautui tuottajaksi, levy saatiin pikavauhdilla valmiiksi. Torstaina 24.11. kuorolaiset viettivät pitkän iltapäivän äänitysstudioksi muuntuneessa Janakkalan Pyhän Laurin kirkossa ja joulukuun alussa valmiit levyt saatiin jo Janakkalaan.

Taina-Maaria Rautasuo kuvaa kuoron ensimmäisen äänitteen olevan ”rehevää luomulaulua”. Vajaa kaksi vuotta toiminut kuoro on ehtinyt jo paljon. Kuorolaiset ovat oppineet laulamisen perustaitoja ja löytäneet yhteisen äänen. Kuoro on esiintynyt jo useissa pienemmissä konserteissa ja viime keväänä sillä oli myös ensimmäinen täyspitkä konsertti osana Janakkalan Talvimusiikki-iltoja. Nyt julkaistava kuuden jouluisen laulun äänite dokumentoi hienosti kuoron alkutaipaleen saavutuksia ja johdattaa kuulijat joulun tunnelmaan.

Kuoro kiittää Sibelius-opistoa, Janakkalan seurakuntaa ja kaikkia levyn tekemiseen osallistuneita tahoja. Levyä voi ostaa 8 euron hintaan Sibelius-opiston toimistosta, Janakkalan kirjastoista, Tervakosken Coconutista tai kuorolaisten kautta (kyselyt jaana.lamberg(at)pp.inet.fi).

Sibelius-opiston lapsi- ja nuorisokuoro Janakkala: Joulun Ilo! Kuoronjohtaja ja pianosäestykset Taina-Maaria Rautasuo; Äänitys ja masterointi: Teuvo Lampinen, Teuvon Studio; Graafinen suunnittelu: Sporttiveikot Oy; CD-monistus: Oy Z-Trading Ltd; Kannen piirros: Teija Kaartokallio; Tuottaja: Sibelius-opisto, Hämeenlinna.

 

Konsertin jälkitunnelmissa

Olen vielä tänään elänyt lapsikuoron parin viikon takaisen upean konsertin jälkitunnelmissa. Tänään nimittäin paikallislehdessämme Janakkalan Sanomissa julkaistiin juttuni konsertista. Kun ”oikeita toimittajia” ei ehtinyt paikalle päällekkäisten menojen vuoksi, ehdotin että kirjoittaisin jutun. Harrastelijalla siihen meni varmaan enemmän aikaa kuin ammattilaisella, mutta hauskaa oli. Jutusta tuli pitkähkö tällaiseksi lehtijutuksi, mutta kaikki oli mahtunut mukaan paperille painettuna parin pienen muutoksen kera.

Kumarruksista ei tahtonut tulla loppua

Sibelius-opiston lapsikuoro on toiminut Janakkalassa vasta yhden vuoden, mutta esiintymisiä on jo ollut useita. Kuoron ensimmäinen täyspitkä konsertti ”Laulu, yhteinen ilo!” järjestettiin sopivasti kuin yksivuotisen taipaleen kunniaksi torstaina 10.3. Pyhän Laurin kirkossa osana Janakkalan Talvimusiikki-iltoja.

Kuorolaiset ottivat estradin haltuunsa Taina-Maaria Rautasuon johdolla reippaasti teemaan erityisen hyvin sopivalla kappaleella Laulu ilon tuottaa. Koko kuoron yhteisten laulujen jälkeen pienet sekä isot tyttökuorolaiset jatkoivat ystävyysaiheisin hymyilevin lauluin. Pojat puolestaan laulelivat raitilla perinteistä kansansävelmää hiukan muutetuin sanoin: ”minä vain laulan täysiä tässä ja minkä ne mulle taitaa”. Poikien leikkisistä lauluista löytyivät myös majava ja wigwam, pikkuoravat Tiku ja Taku sekä joutuisasti tanssivia kelloja.

Poikien iloittelun jälkeen tyttökuorolaiset tunnelmoivat vielä ystävyysteemaa syventävillä laululla. En löydä ketään vertaistasi sun soi tyttöjen laulamana niin herkkänä ja kauniina, että Seekersien lähes viidenkymmenen vuoden takainen alkuperäinen I’ll never find another you kalpeni sen rinnalla. Herkkää tunnelmaa jatkoi Sibelius-opistossa pianonsoittoa opiskeleva Ada Freund, joka soitti taidolla eteläkorealaisen pianistin Yiruman kevyesti virtaavan kappaleen River flows in you. Herkistelyn jälkeen tyttökuorolaisetkin siirtyivät vauhdikkaampiin tunnelmiin. Musikaalisikermän aloittanut Do-re-mi sai hymyn yleisön huulille.

Pienet ja isot koululaiset jaksoivat melko myöhäiseen arki-iltaan ajoittuneen konsertin hienosti. Kuorolaisista löytyy kovin eri ikäisiä lapsia ja nuoria, mikä on toisaalta tämän nuoren kuoron rikkaus mutta varmaan tuo myös oman haasteensa. Kuoro harjoittelee neljässä eri ryhmässä, joista yksi kokoontuu Tervakoskella ja loput Turengissa. Yksi Turengin ryhmistä on poikaryhmä, jossa on poikia eri puolilta kuntaa. Kuorolaiset ovat innokkaita ja jokaviikkoisiin harjoituksiin lähdetään mielellään. Esimerkiksi poikaryhmän Janne Olkinuora innostui perustamaan Sibeliusopiston poikakuoron blogin, jonne hän yhdessä ystävienkin kanssa kirjaa muistiin harjoituksissa opittuja asioita ja muita tunnelmia.

Konsertin kuulija huomasi helposti, että kuoro on jo näin lyhyessä ajassa löytänyt kauniin harmonisen soinnin. Rautasuo toteaakin, että aluksi on tärkeää löytää yksi yhteinen ääni, minkä jälkeen vasta aletaan harjoitella moniäänistä laulua. Hän kertoo konsertin laulujen olevan läpileikkaus ensimmäisen toimintavuoden ohjelmistosta, jonka avulla laulamisen perustaitoja on kartutettu ja harjoiteltu. Lauluissa kuuluu lasten jokapäiväinen elämä ystävyydestä ja erilaisista tunteista koulunkäynnin arkeen, luontoon ja kotimaahan.

Lapsikuoron konsertti loppui kuten alkoikin: koko kuoron noin neljänkymmenen lapsen yhteisvoimin. Kun ilmoille kajahti viimeisen kappaleen ”Nää maat ja nää mannut, oon niistä voimaa saanut, ei kadottaa saa kotiaan. Ja huolet tää kansa, kun kaataa laulullansa, maan routaisen saa sulamaan”, ei jäänyt epäilystäkään: kuoron perustajajohtaja Taina-Maaria Rautasuo on saanut nämä laulamista rakastavat lapset tekemään kaikkensa.