Olen vielä tänään elänyt lapsikuoron parin viikon takaisen upean konsertin jälkitunnelmissa. Tänään nimittäin paikallislehdessämme Janakkalan Sanomissa julkaistiin juttuni konsertista. Kun ”oikeita toimittajia” ei ehtinyt paikalle päällekkäisten menojen vuoksi, ehdotin että kirjoittaisin jutun. Harrastelijalla siihen meni varmaan enemmän aikaa kuin ammattilaisella, mutta hauskaa oli. Jutusta tuli pitkähkö tällaiseksi lehtijutuksi, mutta kaikki oli mahtunut mukaan paperille painettuna parin pienen muutoksen kera.
Kumarruksista ei tahtonut tulla loppua
Sibelius-opiston lapsikuoro on toiminut Janakkalassa vasta yhden vuoden, mutta esiintymisiä on jo ollut useita. Kuoron ensimmäinen täyspitkä konsertti ”Laulu, yhteinen ilo!” järjestettiin sopivasti kuin yksivuotisen taipaleen kunniaksi torstaina 10.3. Pyhän Laurin kirkossa osana Janakkalan Talvimusiikki-iltoja.
Kuorolaiset ottivat estradin haltuunsa Taina-Maaria Rautasuon johdolla reippaasti teemaan erityisen hyvin sopivalla kappaleella Laulu ilon tuottaa. Koko kuoron yhteisten laulujen jälkeen pienet sekä isot tyttökuorolaiset jatkoivat ystävyysaiheisin hymyilevin lauluin. Pojat puolestaan laulelivat raitilla perinteistä kansansävelmää hiukan muutetuin sanoin: ”minä vain laulan täysiä tässä ja minkä ne mulle taitaa”. Poikien leikkisistä lauluista löytyivät myös majava ja wigwam, pikkuoravat Tiku ja Taku sekä joutuisasti tanssivia kelloja.
Poikien iloittelun jälkeen tyttökuorolaiset tunnelmoivat vielä ystävyysteemaa syventävillä laululla. En löydä ketään vertaistasi sun soi tyttöjen laulamana niin herkkänä ja kauniina, että Seekersien lähes viidenkymmenen vuoden takainen alkuperäinen I’ll never find another you kalpeni sen rinnalla. Herkkää tunnelmaa jatkoi Sibelius-opistossa pianonsoittoa opiskeleva Ada Freund, joka soitti taidolla eteläkorealaisen pianistin Yiruman kevyesti virtaavan kappaleen River flows in you. Herkistelyn jälkeen tyttökuorolaisetkin siirtyivät vauhdikkaampiin tunnelmiin. Musikaalisikermän aloittanut Do-re-mi sai hymyn yleisön huulille.
Pienet ja isot koululaiset jaksoivat melko myöhäiseen arki-iltaan ajoittuneen konsertin hienosti. Kuorolaisista löytyy kovin eri ikäisiä lapsia ja nuoria, mikä on toisaalta tämän nuoren kuoron rikkaus mutta varmaan tuo myös oman haasteensa. Kuoro harjoittelee neljässä eri ryhmässä, joista yksi kokoontuu Tervakoskella ja loput Turengissa. Yksi Turengin ryhmistä on poikaryhmä, jossa on poikia eri puolilta kuntaa. Kuorolaiset ovat innokkaita ja jokaviikkoisiin harjoituksiin lähdetään mielellään. Esimerkiksi poikaryhmän Janne Olkinuora innostui perustamaan Sibeliusopiston poikakuoron blogin, jonne hän yhdessä ystävienkin kanssa kirjaa muistiin harjoituksissa opittuja asioita ja muita tunnelmia.
Konsertin kuulija huomasi helposti, että kuoro on jo näin lyhyessä ajassa löytänyt kauniin harmonisen soinnin. Rautasuo toteaakin, että aluksi on tärkeää löytää yksi yhteinen ääni, minkä jälkeen vasta aletaan harjoitella moniäänistä laulua. Hän kertoo konsertin laulujen olevan läpileikkaus ensimmäisen toimintavuoden ohjelmistosta, jonka avulla laulamisen perustaitoja on kartutettu ja harjoiteltu. Lauluissa kuuluu lasten jokapäiväinen elämä ystävyydestä ja erilaisista tunteista koulunkäynnin arkeen, luontoon ja kotimaahan.
Lapsikuoron konsertti loppui kuten alkoikin: koko kuoron noin neljänkymmenen lapsen yhteisvoimin. Kun ilmoille kajahti viimeisen kappaleen ”Nää maat ja nää mannut, oon niistä voimaa saanut, ei kadottaa saa kotiaan. Ja huolet tää kansa, kun kaataa laulullansa, maan routaisen saa sulamaan”, ei jäänyt epäilystäkään: kuoron perustajajohtaja Taina-Maaria Rautasuo on saanut nämä laulamista rakastavat lapset tekemään kaikkensa.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Kummallisia kiemuroita 