Avainsana-arkisto: lapsikuoro

Joulun avaus opistotalolla

Seuraava kirjoittamani juttu on julkaistu tänään Janakkalan Sanomissa lehden sivuille sopivan mittaisena eli hiukan lyhennettynä

Perinteinen Joulun avaus lämmitti mieliä

Joulukuun ensimmäisenä lauantaina juhlittiin perinteiseen tapaan Joulun avausta Sibelius-opiston Janakkalan toimipisteessä eli tuttavallisemmin Pyhämäentien opistotalolla. Päivä rakentui tutulla kaavalla: neljän musiikillisen tuokion väliajoilla syötiin joulupuuroa, askarreltiin kunnan kulttuuritoimen järjestämässä joulupajassa, nautittiin kahvipöydän antimista ja ostettiin arpoja.

”Huikea huiluryhmä” aloitti ohjelman Harry Potter –teemoilla. Ensimmäisen musiikkituokion aikana koettiin jännittäviäkin hetkiä, kun lasten joulukuusen koristelu oli päätyä koko kuusen kaatumiseen. Kuusi ja lapset saatiin kuitenkin pelastettua ja iloittelua jatkettua. Solistisoittajien lisäksi iltapäivään mahtui mukaan muutamia duoja ja koko lavan täyttänyt Retkikuntaorkesteri, joka vei jousillaan yleisön elokuvamaailmaan Spy movien, Sad movien ja Action movien tahtiin.

Nelituntisen tapahtuman kaikki musiikkiesitykset olivat mieltä lämmittävää kuunneltavaa. Lavalle vuorollaan astuneet pienet muskarilaiset kuin myös aloittelevat sekä edistyneemmät soittajat ovat rohkeita ja reippaita esiintyjiä. Lapsi- ja nuorisokuoron esiintymisvuorolla yleisökin päästettiin mukaan laulamaan ja viimeistään viimeisellä yhteislaululla ”Kulkuset” saatiin salin kattoa vähän nostettua.

Joulun avauksen onnistuminen oli jälleen kerran yhteistyön tulos. Pianonsoiton opettaja Elina Vikmanin yhdessä muiden opettajien kanssa kokoama ohjelma oli sujuva kokonaisuus. Juontajina toimineet opiston oppilaat muistivat välillä myös hauskuttaa yleisöä.

Janakkalan Lasten ja Nuorten Musiikin Tuki ry:n aktiivit pyörittivät kahviota, arpamyyntiä ja puurotupaa sujuvasti. Tapahtuman synnyttämiseen vaaditaan paljon etukäteisvalmisteluja aina arpajaisvoittojen hankkimisesta leipomiseen ja opistotalon koristeluun sekä tuolien siirtelyyn ja tälläkin kertaa ne onnistuivat hyvin. Uusia ihmisiä kaivataan aina mukaan ja tahdotaan saattaa yhdistyksen toimintaa paremmin niin oppilaiden vanhempien kuin muidenkin janakkalalaisten tietoon. Kannatusyhdistykselle onkin juuri hiljattain perustettu kotisivu sekä facebook-sivu.

Tärkeä tilakysymys

Pyhämäentien opistotalo on sekä päivittäiselle soitto-opetukselle että konserteille ja isommille tempauksille tärkeä tapahtumapaikka. Joulun avauksessakin oli ajoittain ahdasta mutta kaikki toiminnot saatiin sovitettua, vaikka Sibelius-opiston vuokratilat opistotalossa ovatkin viime vuodesta vähentyneet.

Aikanaan kipeältä tuntunut päätös Janakkalan musiikkikoulun yhdistämisestä silloiseen Hämeenlinnan musiikkiopistoon on kuitenkin viime aikoina tuntunut hyvältä ratkaisulta, kun Sibelius-opisto on pitänyt Janakkalan toimipisteen kehittämistä yhtä tärkeänä kuin päätoimipaikan toimintaa. Pari vuotta sitten Janakkalan tuntien osalle viimein saatu valtionosuus lisäsi oppilaspaikkoja ja mm. tuotti uuden flyygelin opistotalon saliin.

Näinä aikoina tuttu niukkuuden jakaminen on tuottanut musiikkiopistollekin murhetta. Kun valtuusto hiljattain muutti kunnan poistosuunnitelman ajan tasalle, Pyhämäentien opistotalon vuokra nousi vaikka samanaikaisesti jouduttiin luovuttamaan alakerta päiväkodin käyttöön. Opetus on saatu sujumaan pienentyneissä tiloissa vaikka aluksi se vaatikin aikamoista järjestelemistä. Sekä opettajien, oppilaiden kuin vanhempienkin toiveissa kuitenkin on, että nykyiset tilat saadaan säilytettyä ja pidettyä kunnossa tulevaisuudessakin.

Konsertin jälkitunnelmissa

Olen vielä tänään elänyt lapsikuoron parin viikon takaisen upean konsertin jälkitunnelmissa. Tänään nimittäin paikallislehdessämme Janakkalan Sanomissa julkaistiin juttuni konsertista. Kun ”oikeita toimittajia” ei ehtinyt paikalle päällekkäisten menojen vuoksi, ehdotin että kirjoittaisin jutun. Harrastelijalla siihen meni varmaan enemmän aikaa kuin ammattilaisella, mutta hauskaa oli. Jutusta tuli pitkähkö tällaiseksi lehtijutuksi, mutta kaikki oli mahtunut mukaan paperille painettuna parin pienen muutoksen kera.

Kumarruksista ei tahtonut tulla loppua

Sibelius-opiston lapsikuoro on toiminut Janakkalassa vasta yhden vuoden, mutta esiintymisiä on jo ollut useita. Kuoron ensimmäinen täyspitkä konsertti ”Laulu, yhteinen ilo!” järjestettiin sopivasti kuin yksivuotisen taipaleen kunniaksi torstaina 10.3. Pyhän Laurin kirkossa osana Janakkalan Talvimusiikki-iltoja.

Kuorolaiset ottivat estradin haltuunsa Taina-Maaria Rautasuon johdolla reippaasti teemaan erityisen hyvin sopivalla kappaleella Laulu ilon tuottaa. Koko kuoron yhteisten laulujen jälkeen pienet sekä isot tyttökuorolaiset jatkoivat ystävyysaiheisin hymyilevin lauluin. Pojat puolestaan laulelivat raitilla perinteistä kansansävelmää hiukan muutetuin sanoin: ”minä vain laulan täysiä tässä ja minkä ne mulle taitaa”. Poikien leikkisistä lauluista löytyivät myös majava ja wigwam, pikkuoravat Tiku ja Taku sekä joutuisasti tanssivia kelloja.

Poikien iloittelun jälkeen tyttökuorolaiset tunnelmoivat vielä ystävyysteemaa syventävillä laululla. En löydä ketään vertaistasi sun soi tyttöjen laulamana niin herkkänä ja kauniina, että Seekersien lähes viidenkymmenen vuoden takainen alkuperäinen I’ll never find another you kalpeni sen rinnalla. Herkkää tunnelmaa jatkoi Sibelius-opistossa pianonsoittoa opiskeleva Ada Freund, joka soitti taidolla eteläkorealaisen pianistin Yiruman kevyesti virtaavan kappaleen River flows in you. Herkistelyn jälkeen tyttökuorolaisetkin siirtyivät vauhdikkaampiin tunnelmiin. Musikaalisikermän aloittanut Do-re-mi sai hymyn yleisön huulille.

Pienet ja isot koululaiset jaksoivat melko myöhäiseen arki-iltaan ajoittuneen konsertin hienosti. Kuorolaisista löytyy kovin eri ikäisiä lapsia ja nuoria, mikä on toisaalta tämän nuoren kuoron rikkaus mutta varmaan tuo myös oman haasteensa. Kuoro harjoittelee neljässä eri ryhmässä, joista yksi kokoontuu Tervakoskella ja loput Turengissa. Yksi Turengin ryhmistä on poikaryhmä, jossa on poikia eri puolilta kuntaa. Kuorolaiset ovat innokkaita ja jokaviikkoisiin harjoituksiin lähdetään mielellään. Esimerkiksi poikaryhmän Janne Olkinuora innostui perustamaan Sibeliusopiston poikakuoron blogin, jonne hän yhdessä ystävienkin kanssa kirjaa muistiin harjoituksissa opittuja asioita ja muita tunnelmia.

Konsertin kuulija huomasi helposti, että kuoro on jo näin lyhyessä ajassa löytänyt kauniin harmonisen soinnin. Rautasuo toteaakin, että aluksi on tärkeää löytää yksi yhteinen ääni, minkä jälkeen vasta aletaan harjoitella moniäänistä laulua. Hän kertoo konsertin laulujen olevan läpileikkaus ensimmäisen toimintavuoden ohjelmistosta, jonka avulla laulamisen perustaitoja on kartutettu ja harjoiteltu. Lauluissa kuuluu lasten jokapäiväinen elämä ystävyydestä ja erilaisista tunteista koulunkäynnin arkeen, luontoon ja kotimaahan.

Lapsikuoron konsertti loppui kuten alkoikin: koko kuoron noin neljänkymmenen lapsen yhteisvoimin. Kun ilmoille kajahti viimeisen kappaleen ”Nää maat ja nää mannut, oon niistä voimaa saanut, ei kadottaa saa kotiaan. Ja huolet tää kansa, kun kaataa laulullansa, maan routaisen saa sulamaan”, ei jäänyt epäilystäkään: kuoron perustajajohtaja Taina-Maaria Rautasuo on saanut nämä laulamista rakastavat lapset tekemään kaikkensa.