Avainsana-arkisto: koulutus

Tutkimuksista ja niiden tulkinnoista

Eilisessä valtuuston kokouksessa keskusteltiin runsaasti kyläkouluista, vaikka eri päätöksentekoelinten useiden äänestysten jälkeen lakkauttamisehdotuksia ei ollut vuoden 2014 talousarviossa eikä 2014-2017 taloussuunnitelmassa.

Kaksiopettajaisten koulujen ja kylien edustajat toimittivat valtuustolle 9-sivuisen koosteen tutkimustiedosta ja kutakin koulua koskevista paikallisista huomioista, koska kouluverkkoselvityksessä oli useita asioita jätetty huomioimatta tai tehty kehnosti perusteltuja johtopäätöksiä.

Kasvatus- ja koulutuslautakunnan puheenjohtaja Heikki Salmi väitti puheenvuorossaan, että kyläkoulujen kannanotto olisi jotenkin sopivasti unohtanut oppimistulosten kannalta kiusalliset tutkimukset kuten Sitran raportin vuodelta 2007 (Alatupa (toim.), Karppinen, Keltikangas-Järvinen, Savioja: Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma). Salmi väitti Keltikangas-Järvisen toteavan raportissa, että pienten koulujen (<300 oppilasta) oppimistulokset ovat heikompia. Hän kuitenkin lainasi raporttia väärin joko tarkoituksellisesti tai ihan vain osaamattomuuttaan.

Raportin sivulla 40 lukee näin (lihavoinnit minun):

Koulun koon ja oppilaiden kaikkien aineiden keskiarvolla mitatun koulumenestyksen välillä oli epälineaarinen yhteys. Pieni koulun koko (alle 300  oppilasta) ennakoi valtakunnallisesti huonoa koulumenestystä, kun taas keskikokoisissa kouluissa (300–600 oppilasta) koulun koko ei ollut yhteydessä koulumenestyksen, tai yhteys oli lievästi positiivinen.

Tuloksen perusteella ei voi vielä vetää johtopäätöstä, että pieni koulu olisi oppimistuloksille epäedullinen. Tulokset voivat tarkoittaakin vain, että suuremmassa koulussa on helpompi löytää arvioinneille pysyvä viitekehys ja toteuttaa  arvosanoissa normaalijakautumaa. Yksittäisen oppilaan kohdalla tämä kuitenkin tarkoittaa, että suuremmassa koulussa on parempi mahdollisuus saada korkeampia arvosanoja kuin pienessä.

Koulun kokoa tarkasteltaessa oli merkitystä sillä, sijaitsiko koulu maaseudulla vai kaupungissa. Vain kaupungissa koulun pieni koko oli yhteydessä matalaan koulumenestykseen. Pienissä kouluissa kaupungissa olivat oppilaiden väliset erot lisäksi hyvin suuria, mutta vastaavaa ilmiötä ei ollut maaseudun pienissä kouluissa.

Salmen väittämä, että Sitran raportti olisi osoittanut pienten koulujen laadullista huonommuutta, on yksiselitteisesti väärä. Pienet kyläkoulumme sijaitsevat maaseudulla ja edeltävän sitaatin viimeinen kappale selvällä suomella kertoi, että koolla oli merkitystä vain kaupungissa. Lisäksi tutkimus koskee yläkoululaisia, joiden taustatiedoista ei ole eritelty sitä, minkä kokoisissa kouluissa he ovat käyneet luokat 1-6. Sen sijaan tutkimuksessa todetaan mm. matematiikan tuloksista, että maaseudulla asuvilla pojilla oli huonommat tulokset kuin kaupungissa asuvilla ja että ”ala-asteella eroa ei vielä ollut, mutta yläasteella se oli tilastollisesti merkitsevä”.

Mainokset

Kaikenlaisista kouluista

Eilen oli Heinäjoen koululla hyvä keskustelutilaisuus ennen kasvatus- ja koulutuslautakunnan kokouksen alkua. Koululaisten vanhempia puhutti oppilasmäärän väheneminen ja erityisesti sen vaikutus opettajamäärään. Heinäjoen koulu on ollut kolmeopettajainen koulu mutta oppilasmäärä näyttäisi vähenevän koko ennustekaudeksi selvästi alle 30 oppilaan eli kaksiopettajaisen koulun lukemiin. Toivoisin kuitenkin, että kaksiopettajaisuutta ei nähtäisi pelkästään peikkona. Se aiheuttaa omat haasteensa opetukselle, mutta ihan hienosti koulunkäynti sujuu ”pikkukakkosillakin”, kuten janakkalan kaksiopettajaiset koulut itseään kutsuvat.

Heinäjoen oppilasmäärä merkittiin kokouksessa tiedoksi. Asia tulee uudestaan eteemme talousarviovalmistelussa, jolloin päätämme koulujen tuntiresursseista. Ellei Heinäjoelle yhtäkkiä ilmesty jostain lisää oppilaita, en ymmärrä, miten voisimme päättää muutakaan kuin vähentää koulun tuntiresurssit kahdelle opettajalle. Se on sitten taas ihan toinen juttu, mitä tapahtuu, jos oppilaita tulee reilusti lisää. Mielestäni on luonnollista, että kolmeopettajaisuuteen palataan, kun sille tulee edellytykset.

Ihmettelen, etteivät useammat turenkilaiset vanhemmat ole huomanneet varsin lähellä kuntakeskusta sijaitsevaa Heinäjoen koulua. Matkaa Turengista tulee vain noin 5-6 kilometriä, koulun sijainti on hyvä ja tilat mainiot. Opettajat vaikuttavat innostuneilta työstään. Täällä eteläisemmässä Janakkalassa olemme jo nähneet sen, että jotkut vanhemmat haluavat valita lapselleen pienemmän Vähikkälän koulun seiniensä sisällä pullistelevan ison Tervakosken koulun sijasta – samaa tilanahtautta on myös Turengissa. Jokaisella kuntalaisella on oikeus hakea lapselleen koulupaikkaa myös toisen oppilaaksiottoalueen koulusta. Tältä keväältä kouluunilmoittautumisaika päättyy maaliskuun puolessavälissä, vielä on siis hiukan aikaa tehdä toisenlainenkin valinta. Käykää ihmeessä tutustumassa Heinäjoella, opettajat ja oppilaat vastaanottavat teidät sinne varmasti mielellään. Isoilla ja pienillä kouluilla on molemmilla omat hyvät puolensa ja ehdottomasti kannattaa miettiä, kumpi on lapselle ja hänen perheelleen sopivampi vaihtoehto.

Keskustelutilaisuuden jälkeen lautakunta keskusteli pitkään kokouksessaan. Pöytäkirjaan tulevat näkyviin vain päätökset, ei keskustelun koko kirjo. Keskustan ja perussuomalaisten valtuustoaloite puhutti nyt ja tulee varmasti puhuttamaan vielä valtuuston käsittelyssä. Itse en ole viranhaltijatyöryhmän laatimaan aloitevastaukseen tyytyväinen, sillä siitä paistaa läpi niin selvästi keskittämisajattelu ja haja-asutusalueidemme arvostamattomuus. Mm. vastauksen lausunto siitä, että ”Löyttymäessä ei ole havaittavaa kylärakennetta kartalta tai maastossa tarkasteltuna” on suorastaan ristiriidassa hiljattain hyväksytyn rakennemallin kanssa, jossa Löyttymäki mainitaan yhtenä kyläkeskuksena. En kuitenkaan esittänyt vastaukseen muutoksia. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänyt. Joka tapauksessa olennaisemmalta eilen illalla tuntui esittämäni muutos, joka hyväksyttiin yksimielisesti. Lautakunta päätti esittää valtuustolle, että valtuusto tarkentaa mahdollista koulun lakkauttamisen päätösprosessia seuraavasti:
jos koulussa on kahtena peräkkäisenä vuonna koko lukuvuoden ajan alle 20 oppilasta, lakkauttamispäätös tehdään toisen minimimäärän alittavan vuoden syyslukukauden aikana.

Tämä on siis tavallaan paluu aikaan ennen palvelustrategian päätöstä, jonka mukaan alle 20 oppilasta (virallisena laskentapäivänä) tarkoittaisi suoraan koulun lopettamista.

Toivon kaikille Janakkalan kouluille työrauhaa. Kaikkien koulujen kohdalla tilanne elää vuosittain ja epävarmuutta pitää sietää jonkin verran. Isoilla kouluilla ryhmäkoot ja ryhmien määrät muuttuvat vuosittain, opettajia otetaan lisää, siirretään toisaalle tai jätetään ottamatta tarpeen mukaan. Pienillä kouluilla odotetaan oppilasennusteita jännityksellä ja toivotaan, että oppilasmäärä ei laske kriittisiin lukemiin. Heinäjoen koululla jouduttaneen sopeutumaan opettajasiirtoon isojen koulujen tapaan mutta siellä se tietysti vaikuttaa konkreettisemmin ja koskettaa koulun arkea kipeämmin. Mutta haluan muistuttaa, että vaikka opetuksen järjestämisen tapa muuttuisi, se ei silti tarkoita automaattisesti huononnusta. Janakkalassa tarjotaan hyvää perusopetusta ja erilaisia vaihtoehtoja löytyy niin isojen kuin pienten koulujen kannattajille.

Kyläkouluasiaa

Eilisen valtuuston kokouksen päätteeksi jätin laatimani kyläkouluihin liittyvän valtuustoaloitteen, jonka allekirjoittivat keskustalaiset ja perussuomalaiset valtuutetut. Jälkikäteen kuulin, että laajempaakin kannatusta olisin saanut, jos olisin hoksannut kysellä ;)

Valtuustoaloite

Janakkalassa on laaja monenlaisten yksiköiden muodostama kouluverkko. Haja-asutusalueilla kyläkoulut ovat erityisen merkittävässä asemassa, sillä ne ovat usein ainoa kunnan tarjoama lähipalvelu.

Kyläkouluissa tehdään tärkeää työtä, vaikka yksiköt ovat pienempiä kuin taajamien isommissa kouluissa. Työrauha on kuitenkin suhteellista, koska jo usean vuosikymmenen ajan pienillä kouluilla on ollut jatkuva lopettamisuhka päällään. Tällä hetkellä voimassaoleva päätös löytyy palvelustrategiasta vuodelta 2006. Sen mukaan koulun toiminta loppuu seuraavan lukukauden alusta siitä, kun oppilasmäärä putoaa alle 20 oppilaan. Tämä valtuuston aikaisempi päätös ei mitenkään huomioi sitä, miten oppilasmäärä mahdollisesti kehittyy jatkossa.

Tällä hetkellä yhden kyläkoulumme tulevaisuus on oppilasmäärän vähenemisen takia vaakalaudalla. Löyttymäen koulu on hyväkuntoinen hiljattain remontoitu koulu kaukana taajamistamme. Kyläläiset ovat ponnistelleet saadakseen kylään lisää asukkaita ja saaneetkin uusia oppilaita kouluun. Oppilasmäärä on kuitenkin laskemassa kriittisen rajan alapuolelle. Jos kylässä ei olisi koulua, pienten oppilaiden koulumatkat venyisivät kestämättömän pitkiksi. Pahimmassa tapauksessa reilusti yli 30 kilometrin yhdensuuntainen koulumatka päivittäin olisi hyvin raskasta 7-12 –vuotiaille alakoululaisille.

Esitämme, että

1) koulujen minimioppilasmäärää sovelletaan siten, että päätöksessä annetaan eri osapuolille lisää aikaa toimenpiteisiin tilanteessa, jossa koulun oppilasmäärä näyttäisi laskevan alle minimirajan.

2) Janakkalan haja-asutusalueiden kylien ja kyläkoulujen merkitys tunnustetaan käytännössä ja huomioidaan pitkän tähtäimen suunnittelussa. Kunta tukee kyläläisten ponnisteluja oppilasmäärän kasvattamiseksi.

3) perusopetuksen osalta aletaan tehdä yhteistyötä yli kuntarajojen, jotta lähellä kunnan rajoja voitaisiin puolin ja toisin käydä lähikoulussa kotikunnasta riippumatta.

4) ryhdytään välittömästi toimenpiteisiin, joilla voidaan varmistaa Löyttymäen koulun säilyttäminen toiminnassa jatkossa. Mahdollisia toimenpiteitä voivat olla oppilaaksi¬ottoalueiden tarkastelu; vuokra-asuntojen rakennuttaminen, jotta maaseudulle asumisen alkuun pääseminen olisi helpompaa; koulumatkojen tukeminen, kun kyseessä on kriittisen oppilasmäärän rajalla olevaan kouluun toiselta oppilaaksiottoalueelta tuleminen, mukaanlukien naapurikunnan puolelta tullen.

Janakkalassa 15.11.2010

Keskustan valtuustoryhmä
Perussuomalaisten valtuustoryhmä

Kohti syksyä

Pitkän kuuman kesän aikana minulla oli lomaa niin luottamustehtävistä kuin opiskelustakin. Toukokuun lopun tentin jälkeen en koskenutkaan mihinkään opiskelumateriaaleihin ennen elokuuta, jolloin piti alkaa suunnitella taas syksyn opintoja. Loma meni perheen ja puutarhatöiden parissa. Puutarhassa on nyt paljon ns. valmista, mutta edelleen myös paljon keskeneräistä.

Viime viikolla orientoiduin opiskeluihin kulkemalla Helsinkiin viitenä peräkkäisenä päivänä. Minua kutsui kansainvälinen opetusalan konferenssi ECER, jossa olin vapaaehtoistyössä. Työstä palkaksi sain kuunnella ilmaiseksi mielenkiintoisia esityksiä ja luentoja, ja myöhemmin on luvassa lisäksi jokunen opintopiste.

Konferenssista jäi hyvä mieli. Lyhyet keskustelut brittien, saksalaisten, kroatialaisten ja muiden konferenssivieraiden kanssa antoivat virkistävän erilaista näkökulmaa tähän kotiäitiopiskelijan arkeen. Eikä mikään voita kuulijansa otteessaan pitävää skottienglannilla vedettyä esitelmää, vaikka sen aihe Skotlannin kiinalaisyhteisöjen lasten hyvästä koulumenestyksestä ja sen syistä ei olekaan suoraan sovellettavissa kotimaahamme. Ajatuksia herättelevää se joka tapauksessa oli.

Toisten opiskelijavapaaehtoisten kanssa mietimme sitä, että loppujen lopuksi suomalaisen tutkimuksen taso on korkea. Joidenkin muista maista tulevien esityksissä oli tutkimuksellinen idea varsin hatara ja koko toteutus laadultaan heikko. Kielitaito oli myös monilla puutteellinen. Kuulin toki suomalaista tankeroenglantiakin mutta se oli silti kokonaisuutena varsin sujuvaa monien muiden englantiin verrattuna. (Tässä eurooppalaisessa konferenssissa oli muuten yllättävän paljon osallistujia Euroopan ulkopuolelta: USA:sta, Kiinasta, Singaporesta, Australiasta, Etelä-Amerikasta.)

Jossain vaiheessa ehdin vierailla myös kustantajien kirjanäyttely- ja myyntipöytien äärellä. Mukaani tarttui mm. kirja, jonka nimi on How to write a thesis. Kaikkea sitä ihminen erehtyy hankkimaan… :)