Järki hukassa koulukeskuskiireessä?

Turenkiin ja Tervakoskelle suunnitellaan uusia koulukeskuksia, koska nykyiset ala- ja yläkoulut ovat enemmän tai vähemmän sairaita rakennuksia remonteista ja lisäsiivistä huolimatta. Kenenkään ei pitäisi joutua opiskelemaan eikä työskentelemään vaarassa sairastua sisäilmasta. Siksi uudet taajamakoulut väistämättä tarvitaan.

Uusien terveiden koulujen tarpeella ei kuitenkaan voi perustella pienten koulujen lakkauttamista. Ei ole myöskään mitään järkeä lakkauttaa yhtäkään koulua ennen kuin uudet koulukeskukset ovat valmiita ja käyttökunnossa. Ongelmakouluissa oppilasmäärän kasvu todennäköisesti vain lisäisi sisäilmaongelmia entisestään. Sen sijaan hyväkuntoisia kyläkouluja kannattaa käyttää väistötiloina siinä määrin kuin niihin mahtuu lisää oppilaita.

On myös hölmöä kuvitella, että väkimäärältään ja pinta-alaltaan tämän kokoisessa kunnassa olisi järkevää olla vain kaksi jättikoulua. Janakkalan valtteina ovat maaseudun ja taajamien tasapainoinen vaihtelu ja ihmisläheiset palvelut. Ihmiset, joiden ykkösvalinta lapselleen on jopa yli tuhannen oppilaan yhtenäiskoulu, valitsevat samalla ison kaupungin kaikkine mahdollisine palveluineen eivätkä maaseutukuntaa.

Trendejä tulee ja menee mutta yksi asia pysyy: meillä on erilaisia oppilaita ja oppijoita eikä kaikille sovi samanlaiset oppimistavat ja -ympäristöt. Sen takia on järkevää säilyttää vaihtoehtoja ja monimuotoisuutta: erikokoisia ja erilaisia kouluja.

Jaana Lamberg, ala- ja yläkoululaisen äiti, Tervakosken yhteiskoulun johtokunnan pj

Lähetin tämän kirjoituksen Janakkalan Sanomien mielipidepalstalle mutta julkaisen sen jo nyt, vaikka en tiedä, mahtuuko kirjoitukseni tämän viikon lehteen vai ei. 

Kyläkoulujen verkostoituminen -hankehakemus valtakunnalliseen ideahakuun

Mediatiedote

KYVE – Kyläkoulujen verkostoituminen

Vähikkälän Väljämä -kyläyhdistys on jättänyt Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan valtakunnalliseen ideahakuun hankehakemuksen kyläkoulujen verkostoitumisesta. Hankeidean valmistelussa ovat olleet mukana myös Heinäjoen, Viralan, Rastilan ja Kilpiälän, Hyvikkälän ja Tanttalan kyläyhdistykset.

Kouluverkko on harventunut kiihtyvällä tahdilla Suomessa viime vuosina. Lakkautettavat koulut ovat olleet suurelta osin alle 50 oppilaan kyläkouluja ja kyliensä ainoa kunnallinen palvelu, jota asukkaat puolustavat viimeisen nuijankopautukseen asti. Kylät taistelevat koulun olemassaolosta usein täysin yksin, ilman apua ja irrallisena koulutuspoliittisista linjauksista. Hankeidea onkin lähtenyt tarpeesta löytää vertaistukea niin arjen koulutyöhön kuin mahdolliseen lakkautusuhan alaiseen tilanteeseen.

Hankeidean mukaan lähikoulujen tiedot kerätään reaaliaikaiseen rekisteriin. Luodaan yhteinen nettisivu, josta on helppo löytää kaikki verkostoitumista etsivät ja uusia toimintamuotoja kehittävät kyläkoulut tukiverkostoineen. Sivusto toimii kanavana keskustelulle, tiedonvälitykselle ja vertaistuelle ja mahdollistaa mm. yhteistyön ja hankeryhmien muodostamisen.

Tärkein tavoite verkostoitumisessa on parantaa kylien sekä kyläkoulujen yhteistyötä sekä luoda mahdollisuudet valtakunnalliseen vaikuttamiseen ja kokemusten vaihtoon. Lisäksi hankkeessa on tarkoitus pilotoida kyläkoulujen kehittämistä käytännössä kunnan kanssa niin, että mukana on vähintään kolme pilottialuetta eri puolella Suomea. Yhtenä pilottina toimisivat hankeidean esittäneet Janakkalan kylät. Tämä sisältyy toimenpiteenä Elävä Janakkala -yhteistyösuunnitelmaan, joka laadittiin vuonna 2014 yhteistyössä kunnan, kylien, yhdistysten ja asukkaiden kanssa Hämeen Kylät ry:n ohjauksessa.

Janakkalassa kyläläiset ja lasten vanhemmat haluavat etsiä avoimin mielin kunnan kanssa ratkaisuja, kuinka lähikoulut voivat jatkossakin toimia niin laadukkaina oppimisympäristöinä kuin muutenkin kylän sydämenä.

Janakkalan valtuusto päätti viime joulukuussa talousarviokäsittelyssä pitkän keskustelun ja selvän äänestystuloksen jälkeen hylätä kunnanhallituksen esityksen Heinäjoen ja Vähikkälän koulujen lakkauttamisesta.

Janakkalan kyläyhdistykset ja koululaisten vanhemmat pitävät yhteyttä keskenään ja ovatkin kahtena viime syksynä järjestäneet avoimet keskustelutilaisuudet, joiden avulla on pyritty toisaalta oikaisemaan kyläkouluihin liittyviä ennakkoluuloja ja toisaalta taas innostamaan niin kyläläisiä kuin päättäjiäkin kyläkoulujen kehittämiseen. Hankkeen avulla kyläkoulujen kehittämistyöhön saataisiin resursseja ja ulkopuolista asiantuntija-apua.

-Ihan pakko on jotain tehdä, en voi vain katsoa ja odottaa että jossain vaiheessa kyläkoulumme ovet suljetaan, sanoo Suvi Pesonen, kuuden lapsen äiti Vähikkälästä. Suvi on selvitellyt kyläkoulujen tilannetta eri puolella Suomea, jutellut yliopistoasiantuntijoiden kanssa ja kirjoittanut hankeidean.

Kyläkouluväki kiittää onnistuneesta keskusteluillasta

Kiitos viime torstain Hevillä ei luovuteta -kyläkoulukeskusteluillan runsaalle osanottajajoukolle. Ymmärrämme myös, että monella valtuutetulla oli perusteltu syy olla poissa – kalenterit ovat kovin täynnä. Keskustelu pääsi hyvään alkuun mutta valmistahan siitä ei näin lyhyessä ajassa tule.

Mahdolliset säästöt ovat varsin epävarmoja, koska esim. kuljetuskustannuksien ja vastaanottavan koulun ryhmäkokojen ennakoiminen on vaikeaa ja joskus jopa mahdotonta. Samoin joidenkin lakkauttamista haluavien suosima oppilaskohtaisten kustannusten keskinäinen vertailu on turhaa, sillä haja-asutusalueen koulukuljetuslapset ovat ns. kalliimpia oppilaita, vaikka he kulkisivat taajamakouluunkin – isossa koulussa kustannus vain uppoaa massaan. Emme myöskään halua, että lapsemme viettävät jopa yli 50 tuntia kuukaudessa koulukyydissä.

Minkään toiminnan ainoa ohjaava kriteeri ei ole raha. Siksi onkin tärkeä muistaa kyläkoulujemme arvo oppilaille ja heidän perheilleen, kyläyhteisölle ja myös opettajille. Monipuolisella kouluverkolla on myös markkinointiarvo Janakkalalle. Uusia veronmaksajia voidaan houkutella tarjoamalla monipuolisia asumisen ja elämisen ympäristöjä – erottukaamme siis positiivisesti.

Toivomme teidän valtuutettujen muistavan päätöksiä tehdessänne sen, että Janakkalan kylien lapsille kyläkoulu on heidän lähikoulunsa aivan kuten taajamakoulut ovat lähikouluja Tervakosken ja Turengin lapsille. Koulu on kylässä elämän keskiössä, mukana kyläyhteisön arjessa ja juhlassa, lähellä matkallisesti mutta myös henkisesti.

Heinäjoen, Tanttala, Viralan ja Vähikkälän kyläkouluväen puolesta

Jaana Lamberg

Kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Janakkalan Sanomissa 4.12.2014.

Hyssytellen hyvä tulee? *

Seuraava mielipidekirjoitukseni ilmestyi Janakkalan Sanomissa 30.10.2014 sen jälkeen, kun Hämeen Sanomat oli julkaissut 29.10. uutisen otsikolla Kyläkoulujen lakkautuksista puhutaan taas Janakkalassa. Kunnanhallituksen puheenjohtaja Kalevi Ilmarinen ja kunnanjohtaja Tanja Matikainen vetosivat kommentoimattomuuttaan siihen, että ”pykälää ei ole vielä nuijittu kiinni, joten asia ole julkinen”. Lehden mukaan myöskään sivistystoimenjohtaja Jouni Wilpola ei osannut sanoa, mitä päätöksiä kyläkouluista on odotettavissa. 
 
 

Käsittämätöntä päätöksentekoa kouluasiassa

Huhutaan, että kunnanjohtajan kunnanhallitukselle tekemässä talousarvioesityksessä on budjettipäätöksenä ainakin kahden kyläkoulun (Vähikkälä, Heinäjoki) lakkauttaminen. Tämä siis ilman, että asiasta olisi käyty minkäänlaista julkista keskustelua, sillä kyseisestä kh:n talousarviokokouksesta ei ole ilmestynyt edes julkista esityslistaa. Näin merkittävä asia ei myöskään tullut esille kasvatus- ja koulutuslautakunnan käsitellessä oman toimialansa talousarvioesitystä.

Tällainen salailu päätöksenteossa on vastoin hyvän hallinnon periaatteita. Kun ”asian ratkaisulla voi olla huomattava vaikutus elinympäristöön, työntekoon tai muihin oloihin” kuten koulunkäyntiin, on silloin annettava tietoa asioista jo käsittelyvaiheessa ja annettava mahdollisuus julkiseen keskusteluun kuntalaisten ja päättäjien/viranhaltijoiden kesken.

Perusteluja näiden koulujen lakkauttamiselle ei ole. Oppilasmäärät ovat nousussa, opetus on laadukasta ja tilat toimivat aivan riittävän hyvin. Lisäksi mahdollisten vastaanottavien ja parastaikaa remontin alla olevien taajamakoulujen seinät pullistelevat ahtauttaan, Tervakoskella siitäkin huolimatta, että koulu toimii jo kolmessa eri rakennuksessa.

Viime keväänä aloitettu aluerehtorimallin kokeilu markkinoitiin kyläkoulujen kehittämisenä. Varsin ristiriitaista päätöksentekoa. Joko kehittäminen oli valetta tai sitten kunnassa yksi toimiala ei tiedä mitä toinen tekee.

Jaana Lamberg, Vähikkälän koulun johtokunnan pj

 

*Tämä pistämättömän osuva ilmaisu on lainattu  Marko Vilkmanilta.

Musikaalinen sirkusparaati saapui Seuratalolle

Tervakosken Seuratalolla nautittiin Sibelius-opiston Kevään kohinaa -konsertista maaliskuun viimeisenä lauantaina. Konsertti oli suurelta osin samanlainen kokonaisuus kuin edellisviikolla Vanaja-salissa pidetty Konserttikarnevaali mutta puitteet olivat toki kotoisemmat. Seuratalon konsertti oli myös maksuton.

Konsertti alkoi pienimpien esiintyjien ohjelmanumerolla. Karnevaalijousien säestämänä paikalle saapui mitä erilaisempia eläimiä, pellejä ja ballerinoja. Oman esiintymisensä jälkeen pienet muskarilaiset tuijottivat herkeämättä, kun myös nykytanssinopiskelijoiden leijonat, akrobaatit ja klovnit esittäytyivät yleisölle.

Janakkalan lapsi-, poika- ja nuorisokuorot osoittivat kehittymisensä. Ensimmäiset kuorossa aloittaneet ovat nyt laulaneet neljä vuotta eivätkä ole harjoitelleet suotta. Erinin laulu ”On elämä laina” ja Carpentersien klassikko ”Tänään huipulla” soivat harmonisesti äänissä. Osan keväisistä lauluistaan kuoro esitti yhdessä Karnevaalijousien kanssa samaan tapaan kuin viime toukokuussa tehdyllä Tukholman kiertueella.

Sibelius-opiston Janakkalan toimipisteen oma Retkikuntaorkesteri soitti tunnelmoiden Kaunottaren ja hirviön teeman. Oman jousiorkesterimme lisäksi oli hienoa saada vierailulle opiston Hämeenlinnassa toimivia orkestereita. Taidokkaasti soitellut sello-orkesteri Piksel ei nimestään huolimatta liity kuvapisteisiin vaan nimi tarkoittaa yksinkertaisesti pikkuselloja.

Jukka Pitkäsen johtama puhallinorkesteri Puhurama vei yleisön ensin Pixarin elokuvamaailmaan sikermällään ja sen jälkeen kotoisille saunan lauteille. Tosin kappaleen ”Born in Sauna” eli Saunassa syntynyt tunnelma kuulosti varsin eksoottiselta ja epäsuomalaiselta. Orkesterin svengi soi kokonaisuudessa sekä sooloissa, jotka soittivat Jussi Keinonen (trumpetti), Ville Sirkesalo (pasuuna) ja Aku Keinonen (rummut).

Konsertissa esiintyi Kari Jokisen johdolla myös Tervakosken Mieskuoro, joka oli toivonut yhteistyötä opiston kanssa. Hugo Alfvénin Ruotsalaisen rapsodian Suvinen tanssi soi kepeästi haitarisäestyksineen ja vislauksineen.

Konsertti huipentui tanssiosaston Can-Caniin Vesa Kankaisen johtaman karnevaaliorkesterin säestyksellä. Nuorten naisten askel nousi kepeästi ja yleisö intoutui raivokkaisiin taputuksiin. Kuoronjohtaja Taina-Maaria Rautasuo ja Karnevaalijousia ja -orkesteria johtava Vesa Kankainen olivat koonneet taas kerran hienon konserttikokonaisuuden, jossa eri-ikäiset lahjakkaat musiikin- ja tanssinopiskelijat pääsivät esittelemään taitojaan.

 

Tämä konserttijuttu julkaistiin Janakkalan Sanomissa huhtikuun alussa 2014.

Tutkimuksista ja niiden tulkinnoista

Eilisessä valtuuston kokouksessa keskusteltiin runsaasti kyläkouluista, vaikka eri päätöksentekoelinten useiden äänestysten jälkeen lakkauttamisehdotuksia ei ollut vuoden 2014 talousarviossa eikä 2014-2017 taloussuunnitelmassa.

Kaksiopettajaisten koulujen ja kylien edustajat toimittivat valtuustolle 9-sivuisen koosteen tutkimustiedosta ja kutakin koulua koskevista paikallisista huomioista, koska kouluverkkoselvityksessä oli useita asioita jätetty huomioimatta tai tehty kehnosti perusteltuja johtopäätöksiä.

Kasvatus- ja koulutuslautakunnan puheenjohtaja Heikki Salmi väitti puheenvuorossaan, että kyläkoulujen kannanotto olisi jotenkin sopivasti unohtanut oppimistulosten kannalta kiusalliset tutkimukset kuten Sitran raportin vuodelta 2007 (Alatupa (toim.), Karppinen, Keltikangas-Järvinen, Savioja: Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma). Salmi väitti Keltikangas-Järvisen toteavan raportissa, että pienten koulujen (<300 oppilasta) oppimistulokset ovat heikompia. Hän kuitenkin lainasi raporttia väärin joko tarkoituksellisesti tai ihan vain osaamattomuuttaan.

Raportin sivulla 40 lukee näin (lihavoinnit minun):

Koulun koon ja oppilaiden kaikkien aineiden keskiarvolla mitatun koulumenestyksen välillä oli epälineaarinen yhteys. Pieni koulun koko (alle 300  oppilasta) ennakoi valtakunnallisesti huonoa koulumenestystä, kun taas keskikokoisissa kouluissa (300–600 oppilasta) koulun koko ei ollut yhteydessä koulumenestyksen, tai yhteys oli lievästi positiivinen.

Tuloksen perusteella ei voi vielä vetää johtopäätöstä, että pieni koulu olisi oppimistuloksille epäedullinen. Tulokset voivat tarkoittaakin vain, että suuremmassa koulussa on helpompi löytää arvioinneille pysyvä viitekehys ja toteuttaa  arvosanoissa normaalijakautumaa. Yksittäisen oppilaan kohdalla tämä kuitenkin tarkoittaa, että suuremmassa koulussa on parempi mahdollisuus saada korkeampia arvosanoja kuin pienessä.

Koulun kokoa tarkasteltaessa oli merkitystä sillä, sijaitsiko koulu maaseudulla vai kaupungissa. Vain kaupungissa koulun pieni koko oli yhteydessä matalaan koulumenestykseen. Pienissä kouluissa kaupungissa olivat oppilaiden väliset erot lisäksi hyvin suuria, mutta vastaavaa ilmiötä ei ollut maaseudun pienissä kouluissa.

Salmen väittämä, että Sitran raportti olisi osoittanut pienten koulujen laadullista huonommuutta, on yksiselitteisesti väärä. Pienet kyläkoulumme sijaitsevat maaseudulla ja edeltävän sitaatin viimeinen kappale selvällä suomella kertoi, että koolla oli merkitystä vain kaupungissa. Lisäksi tutkimus koskee yläkoululaisia, joiden taustatiedoista ei ole eritelty sitä, minkä kokoisissa kouluissa he ovat käyneet luokat 1-6. Sen sijaan tutkimuksessa todetaan mm. matematiikan tuloksista, että maaseudulla asuvilla pojilla oli huonommat tulokset kuin kaupungissa asuvilla ja että ”ala-asteella eroa ei vielä ollut, mutta yläasteella se oli tilastollisesti merkitsevä”.

Janakkalan uusi kunnanjohtaja

Toisen kerran parin kolmen vuoden sisään pääsen kirjoittamaan aivan tuoreeltaan, että Jnakkalan uusi kunnanjohtaja on valittu, tosin  tällä kertaa vain yleisölehteriltä käsin. Valtuusto valitsi enemmistövaalilla Tanja Matikaisen kunnanjohtajaksi. Onnea ja menestystä hänelle tulevassa työssään!

Terveisiä onnistuneesta kyläkouluillasta

Viime torstainen kyläkouluiltamme oli oikein onnistunut, vaikkakin väkeä olisi paikalle sopinut enemmänkin. Monet iltaan tulijoista käyttivät hyväkseen mahdollisuuden tutustua yhteen Janakkalan kaksiopettajaisista kyläkouluista. Vähikkälän koulu perustettiin Janakkalaan vuonna 1879 ja on toiminut nykyisessä pariin kertaan laajennetussa koulurakennuksessa jo 131 vuotta. Koulurakennus on Janakkalan vanhin. Ikä ei paina tiloja eikä toimintaa vaan koulutyössä ovat innolla mukana opettajien ja oppilaiden lisäksi myös vanhemmat ja välillä puoli kylää.

Kyläkouluillan pääpuhujan, tutkija Sami Tantarimäen esitys herätti paljon ajatuksia kuulijakunnassa ja sitä seurannut keskustelu olikin niin vilkasta, että illan puheenjohtajana jouduin lopulta viheltämään pelin poikki vähän kesken, koska meidän täytyi päästää puhujamme takaisin kotiinsa ja perheensä pariin. Paikalla oli kyläläisiä Heinäjoelta, Löyttymäestä, Tanttalasta, Viralasta ja Vähikkälästä, ainakin yksi opettaja kaikista ”pikkukakkosistamme”, sivistystoimen johtavat viranhaltijat ja nähdäkseni keskustan, kokoomuksen, perussuomalaisten ja vihreiden luottamushenkilöitä.

Tantarimäen esityksestä nousi tärkeänä asiana nimenomaan avoin kiireetön keskustelu ennen päätöksentekoa. Tällainen arvokeskustelu on tärkeää, mutta sitä ei usein haluta tai osata hoitaa vaan lähdetään kiireellä suunnittelemaan suoraan kyläkoulu(je)n lakkauttamista. Järjestämämme kyläkouluilta oli Janakkalassa tärkeä keskustelunavaus ja viranhaltijatkin siitä kovasti kiittelivät, mutta luottamushenkilöiden osallistuminen oli harmillisen vähäistä. Jos järjestävänä tahona olisi ollut vaikkapa kasvatus- ja koulutuslautakunta, olisiko osallistuminen ollut toisenlaista?

Eräs Tantarimäen tärkeistä viesteistä liittyi siihen tilanteeseen, jossa koulun lakkauttamiseen on kuitenkin päädytty.  ”Kouluverkkoprosessin jälkihoito on muutakin kuin koulukyydin järjestämistä”, hän totesi erittäin aiheellisesti. On tärkeää arvioida, miten ennakoidut säästöt toteutuivat, jos toteutuivat. Tässä jälkiarvioinnissa kuten myös vaikutusten ennalta-arvioinnissa ei kuitenkaan pitäisi pitäytyä vain laskennallisissa säästöissä, sillä kun jostain karsitaan, se vaikuttaa melko varmasti myös asioihin, joita ei ole niin helppo muuttaa numeroiksi.

Tantarimäki oli tehnyt pohjatyönsä huolellisesti ja tutustunut niin Janakkalan kuntastrategiaan kuin tänä syksynä valmistuneeseen kouluverkkoselvitykseenkin (ks. pöytäkirjahaku, kasv. ja koul.ltk 21.10.2013). Kouluverkkoselvityksessä hän kiinnitti huomiota moneen samaan asiaan kuin mekin, jotka olemme kasvatus- ja koulutuslautakunnan enemmistön kanssa samaa mieltä ollen moittineet selvitystä puutteelliseksi ja ristiriitaiseksi.

Kouluverkkoselvityksessä (s. 24) mainitaan mm. ”Koulujen erilaisuudesta huolimatta opetuksen laatu kunnan kaikissa, myös pienemmissä 2- opettajaissa ja noin 30 oppilaan kouluissa, on edelleenkin voitu säilyttää hyvänä ja opiskeluympäristön vaatimukset yleisesti ottaen kohtuullisella tasolla.” On opettajien työtä aliarvioivaa esittää, että laatu olisi vain kohtuullisella tasolla (ks. laatuargumentteja esim. kirjoituksestani 29.10.2013).

Tantarimäki pohti myös samaa tasa-arvoväittämää, jota olen itse ihmetellyt. ”Perusopetuksen järjestäminen 5 koulussa ja 8 rakennuksessa olisi Janakkalan kokoisessa kunnassa perusteltua. Edelleen kunnassamme säilyisi erikokoisia kouluja tasaisesti taajamissa sekä maaseudulla että ennen kaikkea opetus olisi mahdollista järjestää laatuvaatimusten mukaisesti kaikille oppilaille tasa-arvoisemmin kaikissa yksiköissä.”(KVS s. 29) Tarkoitetaanko selvityksessä, että pienten koulujen laatu on huonompaa ja epätasa-arvoista niiden oppilaille, vai sitä, että niiden laatu on parempaa kuin isoissa kouluissa ja siten epätasa-arvoista isojen koulujen oppilaille, jolloin tilanne täytyy tasapäistää lopettamalla pienet koulut?

Tantarimäen diaesitys toimitetaan valtuutetuille ja kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsenille, joten nekin, jotka eivät paikalle syystä tai toisesta päässeet, saavat tutustua pieneen osaan illan antia. Tantarimäki on myös julkaissut useita kirjoituksia ja tutkimuksen Mitä lakkautuksesta opimme? Jälkimmäisessä käsitellään yhtenä tapauksena muutaman vuoden takaista Mommilan koulun lakkauttamista, jossa media kuohutti kuntalaisten mieliä samaan tapaan kuin tänä syksynä Janakkalan kouluverkkoselvityksen uutisoinnissa.

Kyläkouluillan hyvin onnistuneista järjestelyistä kiitokset kaikille osallistuneille ja ennen kaikkea äidilleni, joka huolehti Vähikkälän Seuratalon niin kauniiseen kuntoon työtään säästelemättä.

IMG_0770

Nelivuotias Väinö nappasi Viralan koululaisen Petran tekemän banderollin kesken vilkkaan keskustelun. Taustalla Sami Tantarimäki, Jaana Lamberg ja lehdistöä. Kuva Samu Lamberg.

Koko Janakkalan kyläkouluilta

Kyläkouluiltakutsukuva
Kyläkouluilta on kaikille avoin tilaisuus. Tervetuloa!

Olin unohtanut laittaa kutsun julkiseksi blogissani mutta tapahtumaa on ilmoitettu Janakkalan Sanomissa ja lisäksi kutsut on lähetetty valtuustolle, kunnanhallitukselle, kasvatus- ja koulutuslautakunnalle ja virkamiesjohdolle ja asiasta on tiedotettu kaksiopettajaisten koulujen oppilaiden kotiin koulujen kautta. Tapahtuman Facebook-sivun suora linkki on tässä.

Laatu ei ole koosta kiinni

Kasvatus- ja koulutuslautakunnan puheenjohtaja Heikki Salmi on toistuvasti lausunut (mm. JaSa 24.10.13), että kaksiopettajaiset kyläkoulut lakkauttamalla niiden oppilaiden saaman opetuksen laatu paranisi. Painoarvoa tällä mielipiteellä ei ole Salmen nykyisestä eikä entisestä asemasta huolimatta, sillä se ei perustu tosiasioihin.

Useat tutkimukset sekä Suomessa että ulkomailla kertovat yhdysluokkaopetuksen eduista. Yhdysluokkaopetus on hyväksi sosiaalisten taitojen kartuttamisessa. Kukin oppilas saa ensin olla pieni ja oppia isommiltaan ja sitten taas vuorostaan olla se isompi ja osaavampi, joka ohjaa nuorempiaan.

Tiedollisesti ja taidollisesti pienempien koulujen oppilaat eivät häviä isompien koulujen oppilaille. Oppiminen ei ensisijaisesti riipu välineistä vaan opettajan ja oppilaan välisestä vuorovaikutuksesta, motivaatiosta ja oppimisen ilosta. Nämä asiat voivat olla yhtä hyvin kohdallaan niin pienessä kuin isossakin koulussa.

Janakkalankin pienkouluista on viime vuosina ja vuosikymmeninä ponnistanut nuoria eteenpäin opiskeluun, huippu-urheiluun, tiedekilpailuihin, työelämään – varmasti oppilasmäärään suhteutettuna ihan yhtä paljon kuin taajamakouluistakin.

Jaana Lamberg

Kirjoitus on julkaistu HäSa:ssa 29.10.2013.