Aihearkisto: opiskelu

Kevät keikkuen tulevi

Kevät ilman kunnallisia luottamustoimia ei olekaan tuntunut hirveän paljon kevyemmältä – no kun ihminen ei osaa sanoa ei. Aika monessa yhdistysjutussa olen mukana ja parissa koulun johtokunnassakin (ne tosin kokoontuvat vain harvoin). Suurimman pyörityksen kuitenkin aiheuttaa loppuvaiheessa oleva gradu, jota väännän tällä hetkellä joka päivä aamusta yöhön pieniä luovia taukoja lukuunottamatta. Luoviin taukoihini on kuulunut mm. lehtijuttujen kirjoittamista. Viimeisin konserttihehkutukseni on vielä julkaisematta mutta edellinen löytyy Janakkalan Lasten ja Nuorten Musiikin Tuen sivuilta.

Kevät kumminkin tulee, vaikka vielä hanget valtaavat näkökenttää. Tänään iloitsen hangistakin – eipähän tarvitse surra, ettei opiskelulta ehdi puutarhatöihin.

Viimeisiä viedään

Kunnallisen luottamushenkilön urallani minulla olisi jäljellä enää kaksi kokousta mutta lautakunnan viimeiseen kokoukseen en pääse opiskeluesteen vuoksi. Se on harmi, sillä kokoukseen on saatu mielenkiintoista keskusteltavaa – siis konsultin palveluverkkoselvityksen lisäksi. Löyttymäen ja Jokimaan kyläyhdistykset tekivät aloitteen, joka on nyt ensin kasvatus- ja koulutuslautakunnan keskusteluaiheena ja lähtee sitten kommentoitavaksi parille muulle lautakunnalle ja kyläyhdistykselle.

Aloitteessa esitetään, että 20 oppilaan alarajan alittavan Löyttymäen sijasta lopetettaisiinkin Heinäjoen ja Tanttalan koulut, muutettaisiin oppilaaksi-ottoalueita ja tehtäisiin Löyttymäen koulusta isompi kolmeopettajainen kyläkoulu. Kyläyhdistysten keskustelunavaus on rohkea eikä sitä pidä suoraan ampua alas.

Minun poliittinen muistini ei juuri yletä omaa uraani edeltävälle ajalle ja ajoittain muistan huonosti läheltä näkemiänikin tapahtumia. Muistan kuitenkin viime vuosituhannen lopun koulunlopetuspäätöksen: Hallakorven koululle olisi ollut moneen kertaan käyttöä nykyään, kun Tervakosken koulu pullistee saumoistaan, vaikka toimintoja on hajautettu useampaankin rakennukseen. Kyseinen koulu olisi palvellut hyvin Tervakosken itäpuolen asukkaita ja niitä, jotka ovat halunneet valita mieluummin pienemmän koulun.

Muistilokeroistani löytyy myös joidenkin luottamushenkilöiden puheita siitä, että ”olisi pitänyt silloin perustaa itä-Janakkalan koulu”. Sitä en tiedä, mitä aikaa nämä koulunperustamispuheet koskevat, eli puhutaanko viime vuosituhannesta vai tämän vuosituhannen alkupuolesta (jolloin itse olin poissa luottamustehtävistäni ns. virkavapaalla Englannissa asuessamme). Nykytietämyksellä oppilasmääristä itä-Janakkalan koulu tuntuu fiksulta ajatukselta, mutta sitä ei koskaan toteutettu.

Aloitetta vastustavia mielipiteitä tulee varmasti. Mielestäni asiaa pitäisi  pohtia ennakkoluulottomasti joka kannalta mutta se jää nyt tuoreiden luottamushenkilöiden tehtäväksi. Minua harmittaa se, etten ole itse kyennyt enkä osannut tehdä enempää Löyttymäen koulun puolesta. Kyseessä on koulu, jonka lopetuspäätös sattuu kipeimmin, kun miettii, miten pitkä matka sieltä on pienillä koululaisilla kulkea mihinkään muuhun kouluun.

Omassa elämässäni viimeisiä viedään kokouksien lisäksi opiskelun saralla, sillä graduni on vahvasti työn alla. Ensi vuoteen sijoittuva valmistumiseni tarkoittaa ainakin sitä, että freelance-töitä on hankittava taas vähän tiukempaa tahtia. Uudelle alalle työllistyminen ei näin keski-ikäiselle liene enää niin helppoa ;)

Kunnallisvaalit ja luopumisen aika

Kunnallisvaalivalmistelut ovat pitäneet minua kiireisenä ehdokashankinnan viime metreillä vaaliasiamiehen tehtävien myötä. Itse en ole ehdolla tällä kertaa, minkä olen kertonut avoimesti jo kuukausia sitten. Kolme kautta valtuustossa ja muissa luottamustehtävissä, ja niiden kolmen kauden aikana kaksilapsisesta nelilapsiseksi perheeksi, talon rakentaminen, opiskelua välillä erilaisten töiden, välillä ”pelkän” kotiäitiyden ohella…

Päätin jo aikaa sitten, että on vähintäänkin tauon paikka. Olisi hienoa, jos osaisi sanoa ei joillekin asioille ja rajoittaa sitä, ettei paletti laajenisi liikaa. Minä en osannut, joten katson parhaimmaksi sanoa kokonaan ei ehdokkuudelle.

Olen iloinen, että Janakkalan Keskusta, jota olen viimeiset 12 vuotta edustanut luottamustehtävissä, on löytänyt hyviä uusia sekä vanhoja tuttuja ehdokkaita. Lista keskustalaisista ehdokkaista kunnallisvaaleissa 2012 löytyy täältä.

Täällä Kummallisia kiemuroita -blogissa ei ole ollut usein uusia tekstejä , koska olen keskittynyt kirjoittamaan toisaalle ja ihan toisenlaisia juttuja. Yritän silti  edelleen vääntää joskus jotain tännekin. Seuraavat kuukaudet joka tapauksessa kirjoitan ahkerasti, nimittäin lingvistiikan alalta olevaa graduani.

Oppimisesta ja vähän muustakin

Kohdalleni sattui osumaan ns. tuhannen taalan paikka, nimittäin valtuutetuille jaettava vuoro kirjoittaa Näkökulma Janakkalan Sanomiin tällä viikolla. Asia selvisi minulle tosin vasta maanantaina informaatiokatkosten vuoksi, mutta ehdin saada edes jotenkin hiotun tekstin toimitukseen ajoissa ennen painatusta. Ehkä opin tästä jotain?

OPPIMISEN PAIKKOJA

Oppia ikä kaikki, sanoo vanha sananlasku. Itse elän sananlaskua todeksi opiskelemalla vielä keski-ikäisenä uutta ammattia ja pidän sitä hienona mahdollisuutena. Monille elinikäinen oppiminen konkretisoituu kansalaisopistokurssien ja yleisöluentojen muodossa. Kurssit eivät ole ainoastaan hyvä tilaisuus oppia uutta vaan myös tärkeä kokoontumisen ja sosiaalisen kanssakäymisen paikka. Janakkalassa ja koko seudulla Vanajaveden opiston tarjonta on runsasta, mutta viime aikoina meillä on jäänyt ennakoitua useampia kursseja toteutumatta. Ovatkohan janakkalalaiset unohtaneet harrastamisen tai opiskelleet pääosin naapurikunnissa?

Nykykuntalaisen opintie alkaa perusopetuksessa. Janakkalassa tarjotaan laadukasta opetusta seudullisesti kilpailukykyisin kustannuksin. Meillä on monenlaisten yksiköiden muodostama laaja kouluverkko. Haja-asutusalueilla koulu on usein ainoa kunnan lähipalvelu. Joskus on väitetty, että kyläkoulujen oppilaat ovat etuoikeutetussa asemassa, koska näiden koulujen oppilaskohtaiset kustannukset ovat suuremmat. Tasa-arvoisuus ei kuitenkaan ole missään asiassa yksi yhteen sitä, että jokaiselle kohdistetaan sama summa. Jos vaikkapa löyttymäkeläinen oppilas jouduttaisiin tulevaisuudessa kuljettamaan alakouluun Turenkiin, hänen osaltaan opetus maksaisi edelleen enemmän kuin turenkilaiselta oppilaalta, sillä kuljetuksesta tulisi myös kuluja. En silti kutsuisi häntä etuoikeutetuksi tästä suuremmasta rahanmenosta huolimatta vaan surisin syvästi pikkukoululaisen jopa yli 30 kilometrin koulumatkaa. Tuollaiset matkat eivät saa olla osa jokapäiväistä elämää menestyvässä kunnassa näin eteläisessä Suomessa. Meidän on taattava toimintaedellytykset taajamistamme kauimpana sijaitsevalle hyväkuntoiselle koululle, vaikka sen oppilasmäärä onkin tällä hetkellä laskussa.

Ensi maanantaina päätämme valtuustossa suurista asioista: vahvistamme Janakkalan kuntastrategian ja valitsemme uuden kunnanjohtajan. Kunnanhallitus linjasi jo hakuvaiheessa, että haluamme Janakkalaan päämäärätietoisen kehittäjän. Vaikka kunnassa lopullinen päätösvalta onkin valtuustolla eli vaaleilla valituilla luottamushenkilöillä, kunnanjohtajalla on ylimpänä viranhaltijana merkittävä tehtävä luotsata kuntaa eteenpäin. Tärkeää on, että hän näkee Janakkalan kokonaisuutena, jossa oma merkityksensä on kaikilla kunnan alueilla samoin kuin kaikilla kunnan perustehtävillä. Tärkeää on, että häneltä löytyy taitoa ja kykyä toimia hienotunteisesti mutta myös päättäväisesti. Tärkeää on, että hänellä on loputon halu oppia uutta.

Kohti syksyä

Pitkän kuuman kesän aikana minulla oli lomaa niin luottamustehtävistä kuin opiskelustakin. Toukokuun lopun tentin jälkeen en koskenutkaan mihinkään opiskelumateriaaleihin ennen elokuuta, jolloin piti alkaa suunnitella taas syksyn opintoja. Loma meni perheen ja puutarhatöiden parissa. Puutarhassa on nyt paljon ns. valmista, mutta edelleen myös paljon keskeneräistä.

Viime viikolla orientoiduin opiskeluihin kulkemalla Helsinkiin viitenä peräkkäisenä päivänä. Minua kutsui kansainvälinen opetusalan konferenssi ECER, jossa olin vapaaehtoistyössä. Työstä palkaksi sain kuunnella ilmaiseksi mielenkiintoisia esityksiä ja luentoja, ja myöhemmin on luvassa lisäksi jokunen opintopiste.

Konferenssista jäi hyvä mieli. Lyhyet keskustelut brittien, saksalaisten, kroatialaisten ja muiden konferenssivieraiden kanssa antoivat virkistävän erilaista näkökulmaa tähän kotiäitiopiskelijan arkeen. Eikä mikään voita kuulijansa otteessaan pitävää skottienglannilla vedettyä esitelmää, vaikka sen aihe Skotlannin kiinalaisyhteisöjen lasten hyvästä koulumenestyksestä ja sen syistä ei olekaan suoraan sovellettavissa kotimaahamme. Ajatuksia herättelevää se joka tapauksessa oli.

Toisten opiskelijavapaaehtoisten kanssa mietimme sitä, että loppujen lopuksi suomalaisen tutkimuksen taso on korkea. Joidenkin muista maista tulevien esityksissä oli tutkimuksellinen idea varsin hatara ja koko toteutus laadultaan heikko. Kielitaito oli myös monilla puutteellinen. Kuulin toki suomalaista tankeroenglantiakin mutta se oli silti kokonaisuutena varsin sujuvaa monien muiden englantiin verrattuna. (Tässä eurooppalaisessa konferenssissa oli muuten yllättävän paljon osallistujia Euroopan ulkopuolelta: USA:sta, Kiinasta, Singaporesta, Australiasta, Etelä-Amerikasta.)

Jossain vaiheessa ehdin vierailla myös kustantajien kirjanäyttely- ja myyntipöytien äärellä. Mukaani tarttui mm. kirja, jonka nimi on How to write a thesis. Kaikkea sitä ihminen erehtyy hankkimaan… :)