Aihearkisto: luottamustehtäviä

Oppimisesta ja vähän muustakin

Kohdalleni sattui osumaan ns. tuhannen taalan paikka, nimittäin valtuutetuille jaettava vuoro kirjoittaa Näkökulma Janakkalan Sanomiin tällä viikolla. Asia selvisi minulle tosin vasta maanantaina informaatiokatkosten vuoksi, mutta ehdin saada edes jotenkin hiotun tekstin toimitukseen ajoissa ennen painatusta. Ehkä opin tästä jotain?

OPPIMISEN PAIKKOJA

Oppia ikä kaikki, sanoo vanha sananlasku. Itse elän sananlaskua todeksi opiskelemalla vielä keski-ikäisenä uutta ammattia ja pidän sitä hienona mahdollisuutena. Monille elinikäinen oppiminen konkretisoituu kansalaisopistokurssien ja yleisöluentojen muodossa. Kurssit eivät ole ainoastaan hyvä tilaisuus oppia uutta vaan myös tärkeä kokoontumisen ja sosiaalisen kanssakäymisen paikka. Janakkalassa ja koko seudulla Vanajaveden opiston tarjonta on runsasta, mutta viime aikoina meillä on jäänyt ennakoitua useampia kursseja toteutumatta. Ovatkohan janakkalalaiset unohtaneet harrastamisen tai opiskelleet pääosin naapurikunnissa?

Nykykuntalaisen opintie alkaa perusopetuksessa. Janakkalassa tarjotaan laadukasta opetusta seudullisesti kilpailukykyisin kustannuksin. Meillä on monenlaisten yksiköiden muodostama laaja kouluverkko. Haja-asutusalueilla koulu on usein ainoa kunnan lähipalvelu. Joskus on väitetty, että kyläkoulujen oppilaat ovat etuoikeutetussa asemassa, koska näiden koulujen oppilaskohtaiset kustannukset ovat suuremmat. Tasa-arvoisuus ei kuitenkaan ole missään asiassa yksi yhteen sitä, että jokaiselle kohdistetaan sama summa. Jos vaikkapa löyttymäkeläinen oppilas jouduttaisiin tulevaisuudessa kuljettamaan alakouluun Turenkiin, hänen osaltaan opetus maksaisi edelleen enemmän kuin turenkilaiselta oppilaalta, sillä kuljetuksesta tulisi myös kuluja. En silti kutsuisi häntä etuoikeutetuksi tästä suuremmasta rahanmenosta huolimatta vaan surisin syvästi pikkukoululaisen jopa yli 30 kilometrin koulumatkaa. Tuollaiset matkat eivät saa olla osa jokapäiväistä elämää menestyvässä kunnassa näin eteläisessä Suomessa. Meidän on taattava toimintaedellytykset taajamistamme kauimpana sijaitsevalle hyväkuntoiselle koululle, vaikka sen oppilasmäärä onkin tällä hetkellä laskussa.

Ensi maanantaina päätämme valtuustossa suurista asioista: vahvistamme Janakkalan kuntastrategian ja valitsemme uuden kunnanjohtajan. Kunnanhallitus linjasi jo hakuvaiheessa, että haluamme Janakkalaan päämäärätietoisen kehittäjän. Vaikka kunnassa lopullinen päätösvalta onkin valtuustolla eli vaaleilla valituilla luottamushenkilöillä, kunnanjohtajalla on ylimpänä viranhaltijana merkittävä tehtävä luotsata kuntaa eteenpäin. Tärkeää on, että hän näkee Janakkalan kokonaisuutena, jossa oma merkityksensä on kaikilla kunnan alueilla samoin kuin kaikilla kunnan perustehtävillä. Tärkeää on, että häneltä löytyy taitoa ja kykyä toimia hienotunteisesti mutta myös päättäväisesti. Tärkeää on, että hänellä on loputon halu oppia uutta.

Kokouksia ja muuta kivaa

Tänään kokous ja sitten toinen perään. Tai oikeastaan toiseen en juuri ensimmäiseltä ehtinyt kuin vähän loppuun – no näitä sattuu. Ensimmäinen kokous oli (sattumoisin myös) ensimmäinen Kasvatus- ja koulutuslautakunnan eli tuttavallisemmin Kakolan kokous kohdallani. Oli oikein mukavaa. Sen enempää en tietenkään :) asiasta kirjoita, koskapa lautakuntien kokouksista vain päätökset ovat julkisia. Oli mukavaa tutustua uuteen lautakuntaan ja tuttuihin viranhaltijoihin vähän toisesta vinkkelistä kuin aikaisemmin. Ihan hyvä aika oli nyt vaihtaa jo tutuksi tulleesta ympäristölautakunnasta toisenlaisiin ympyröihin. Lasten ja nuorten asiat sattumoisin kiinnostavat äiti-ihmistä, joka on kouluterveydenhoitajanakin toiminut.

Ja muuta kivaa oli jo paljon ennen kokousta: istuin nimittäin aamupäivän tenttisalissa, selkää särkee ja takapuolikin taisi vähän puutua. Miten sitä nuorempana jaksoi kevyestikin istua luennoilla tms. koko päivän? Vai onko kevyesti istuminen vain muistin tuottamaa harhaa ja oliko se silloinkin välillä vähän puuduttavaa…

Terveisiä kunnantalolta

Itsenäisen Janakkalan kauden ensimmäinen valtuustokokous kesti vajaa kolme tuntia. Ensin kahlattiin läpi lukuisia pykäliä luottamushenkilövalintoja sopuisasti neuvottelujen mukaisesti. Itselleni tuli muutama pesti ja niistä tärkeimpänä kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsenyys.

Lisäksi oli pari tyypillistä alkuvuoden pykälää: ilmoituslehtien valinta ja tonttihintojen vahvistus. Kunnan ilmoituslehdiksi valittiin päätösesityksen mukaisesti Hämeenlinnan Viikkouutiset ja Janakkalan Sanomat. Ensin mainittu on siitä merkillinen ilmaisjakelulehti, että se tulee myös laajan kuntamme kauimmaisiin kolkkiin, kuten tänne Lopen rajan tietämiin. Erittäin positiivista siis, että lehti-ilmoittelu tavoittaa nyt kaikki kuntalaiset.

Tonttihintojen raameista lähti alkuun pitkä hedelmällinen keskustelu peruspalvelujen turvaamisesta uusia asukkaita houkuteltaessa. Meillä on tällä alkaneella kaudella haasteita erityisesti terveyspalvelujen kuntoon saattamisessa ja päivähoidon ja peruskoulutuksen riittävistä resursseista huolehtimisessa. Uskon kuitenkin Janakkalan selviytyvän näistä haasteista. Yhteistyöllä, myönteisellä asenteella ja ihan raa’alla työllä.

Valtuustokauden viimeinen kokous

Tänään oli valtuuskauden viimeinen valtuuston kokous. Aloitimme ensin valtuuston valokuvauksella arkistojen aarteiksi ja sitten vielä joulupuurolla ennen pitkää kokousrupeamaamme. Päätettävänä oli monia isoja asioita. Kokoukseen oli myös erikseen kutsuttu uudet valtuutetut seuraamaan työtä, johon he pian pääsevät kiinni itsekin. En muista, onko tämä ollut tapana aikaisemmin, mutta toivon, että se jää tavaksi, sillä tämä on mielestäni hyvä aloitus uusille valtuutetuille.

Valtuustolle tuotava talousarvioehdotus on aina pitkän käsittelyn tulos. Joka kerralla siihen tulee vielä runsaasti muutosehdotuksia viimeisen valtuustokäsittelyn aikana. Tänään muutosten (lue: kululisäyksien) kilpajuoksu alkoi jo ryhmäpuheenvuoroista. Olin itsekin alun perin kannattamassa yhtä lisäysesitystä. Tällä kertaa kuitenkin useiden äänestysten jälkeen pysyimme alkuperäisessä suunnitelmassa. Kokonaisuutta katsomalla huomaa, että talousarviossa ja –suunnitelmassa on paljon hyviä asioita, vaikka tämän illan uudet esitykset eivät menneetkään läpi. Hyväksyimme jälleen mm. laajan virkapaketin: kouluohjaajia, lähihoitajia vanhustyöhön, perhetyöntekijän, toimintaterapeutin, sekä useita muita toimia.

Maratonkokouksen (itse kokous 7,5 t taukoineen ja siihen lisäksi aamusta alkaen ryhmäkokous, valokuvaus…) jälkeen oli hikinen, nälkäinen ja väsynyt olo. Silti jaksoimme vielä jäädä kokoukseen jälkeen kuuntelemaan huomionosoituksia valtuustosta pois jääville valtuutetuille, joita taisi olla 17 eli melkoinen määrä. Ensi vuoden alusta meillä on varsin tuore valtuusto, ja tuntuu hassulta olla itse jo mukamas kokenut kolmatta kauttaan aloittava… Opittavaa silti riittää.

Oih, ja sitten huomenna jälleen yhden opiskelutehtävän kimppuun, olen sitä vältellyt valtuuston papereiden lukemisen varjolla, ja nyt on vain kaksi päivää aikaa tehtävän tekemiseen…

Ruokaa aika monelle

Hämmensimme tänä iltana valtuustossa melkoisen isoa soppakattilaa. Esityslistalla viimeisenä oli Ruokapalveluselvitys, joka koskee kaikkia kunnan ateriasuoritteita, siis vajaata 3500 päivittäistä ateriaa. Selvitys oli tehty konsulttien ja virkamiesten muodostaman työryhmän toimesta erityisesti siksi, koska meillä on kunnassa monta huonokuntoista isoja remontteja vaativaa aluekeittiötä (= valmistuskeittiö, jossa valmistetaan ruokaa myös muualle kuljetettavaksi).

Selvityksessä on paljon hyviä huomioita. Keittiöiden tila on setvitty perusteellisesti. Prosesseista on löydetty korjattavaa ja joitakin asioita korjattu jo selvitystyön aikana. Esimerkiksi reseptejä on uusittu ja tarkennettu, annoskoot alettu punnita ja biojätteeksi päätyvän ruoan määrää saatu vähennettyä huomattavasti. Joidenkin aluekeittiöiden kunto on huono, joidenkin suorastaan kriittinen. Kaikkiin saneerauksiin olisi lähivuosina tarvittu paaaaaljon rahaa. Tästä(kin) syystä selvitysryhmä päätyi esittämään yhden keskuskeittiön mallia. Alle 3500 ateriaa on pieni määrä, sanoivat pääkaupunkiseutulaiset konsultit jo valtuustoinfossa edellistä kokoustamme ennen.

Näin tavallisena kotikokkina tuntui aluksi todella hurjalta tuo ”pienen” uuden keskuskeittiön suunnitelma. Raportin luettuani aloin kuitenkin ymmärtää vähän paremmin. Selvitystyöryhmän arvioiden mukaan perustamiskustannukset menevät suunnilleen samoihin saneerausvaihtoehdon kanssa. Toimintakuluissa on saatavissa huomattavia vuosittaisia säästöjä yhden keskuskeittiön mallissa, laadun paranemista lupaillaan jne. Parasta selvityksessä mielestäni oli työryhmän suositus ruokien muuttamisesta edelleen niin, että pata- ja vuokaruokia lisätään ja kappaleruokia (eli suoraan sanottuna einespihvejä yms.) vähennetään. Se kuulostaa oikealta ruoalta. Tosin syntyisi sellaista ruokaa varmaan pienemmissäkin keittiöissä.

Kuten HäSakin jo nettisivuillaan kertoo, valtuusto päätti, että yhden keskuskeittiön rakentamista aletaan valmistella. Päätös ei kuitenkaan ollut suoraan esityslistan mukainen vaan äänestimme kahdesti. Jälkimmäisen äänestyksen tuloksena päätimme lisäksi, että ne kolme kyläkoulua (Löyttymäki, Tanttala, Tarinmaa), joilla vielä on oma valmistuskeittiö, saavat ne myös pitää. Kyseisten koulujen keittiöt ovat kaikki melko hiljattain saneerattuja tai muuten hyväkuntoisia.

Keskuskeittiö on valmis joskus ensi vuosikymmenellä eli on aikaa sopeutua ajatukseen ruoan suurtuotannosta. Päätimme vasta vähän – päätöksen sisältö muotoutuu hankesuunnitelmavaiheessa, jossa ruokien tilaajille eli sivistystoimelle ja perusturvalle annetaan tilaisuus saada äänensä kunnolla kuuluviin. Yksityiskohdat muotoutuvat sen jälkeen. Tavoitteena on joka tapauksessa tuottaa laadukasta ruokaa lapsille ja vanhuksille, jotka kunnallisen ruokapalvelun pääasiallisia käyttäjiä ovat.

P.S. Ensi vuoden veroprosentti pidettiin ennallaan. Siitä ei pitkään tarvinnut keskustella tänään, joten sen jälkeen jaksoimmekin soppakauhaa käännellä noin puolitoista tuntia.

Vaalirahoituksesta

Rupesin tutkimaan tänään vaalirahoitusilmoitusasioita – helpompihan se on nyt heti tehdä, kun menot ja tulot ovat vielä tuoreessa muistissa. Joka tapauksessa vaalirahoitusilmoitus on tehtävä kahden kuukauden kuluessa vaalin tuloksen vahvistamisesta eli viimeistään 29.12.2008 mennessä. Netin kautta löytyy oikeusministeriön ohjeet ilmoituksen tekemisestä sekä lomake, jolla sen voi tehdä. Mahdollista on myös tehdä vapaamuotoinen ilmoitus, kunhan siitä näkyvät kaikki vaaditut asiat. Netistä löytyvän lomakkeen haittapuoli on se, ettei sitä voi kuitenkaan täyttää netissä tulostettavakseen vaan se on täytettävä käsin (niin tai kirjoituskoneella, mutta kukas niitä enää käyttää). Miksiköhän sitä ole voitu tehdä netissä täytettäväksi, kuten esim. Kelan lomakkeet?

Omat vaalikuluni näyttävät tältä:
käyntikortit 100 kpl 44,29
esitteet (A5) 200 kpl 70,00
Janakkalan Sanomien yhteisilmoitus Mikon kanssa (162/2) 81,00
Janakkalan Sanomien ilmoitus 149,00
Yhteensä kulut 344,29 euroa
Vaalitukea Keskustan Janakkalan kunnallisjärjestöltä 75,00
Oma rahoitusosuus siis 269,29 euroa
Lisäksi kunnallisjärjestöllä oli yhteismainontaa Janakkalan Sanomissa, jossa minuakin mainostettiin muiden muassa. Ja vielä tämän lisäksi Hämeen piirin Keskustanaiset maksoivat janakkalalaisten naisten yhteisilmoituksen Hämeenlinnan Viikkouutisiin.

Tähän voi vain sanoa, että kyllä euro hämärtää rahan arvoa ainakin minun kohdallani edelleenkin. Ikinä en markka-aikaan olisi laittanut noin paljon omaa rahaa vaalimainontaan. Sitä en muista, paljonko neljä vuotta sitten käytin rahaa, mutta se oli varmasti paljon vähemmän. Silloinkin sain kunnallisjärjestöltä tukea, sen sentään muistan. Kunnallisjärjestö puolestaan ei saa ulkopuolista tukea vaan kattaa vaalikulut kuluneen neljän vuoden luottamushenkilömaksuilla (ns. puolueverolla).

Toukokuinen tilinpäätös

Edellisessä valtuuston kokouksessa ilmoittauduin vapaaehtoiseksi kokeilemaan kokouksen esityslistaa sähköisessä muodossa. Linkki esityslistaan saapuikin ajallaan sähköpostiini, mutta niin saapui vielä perinteinen paperiversiokin postilaatikkooni. Päädyin lukemaan helpommin plärättäviä papereita kuin tiedostoja salkkumikron näytöllä ja unohdin koko sähköisen tiedoston. Kunnes tänä aamuna sen muistin, sillä noin viiden sentin paksuisen paperipinon kantaminen mukanani kokoukseen ei innostanut. Kiireessä lastenhoidon lomassa ennen ryhmäkokoukseen lähtöä avasin sähköpostin sisältämän linkin ja ajattelin, että nyt en tarvitse kaikkia papereita mukanani, joten jätin niistä osan matkastani pois. Onneksi kuitenkin otin edes esityslistan ja tasekirjan mukaani…

En nimittäin naivina ja kiireisenä tajunnut, että eihän minun langaton verkkoyhteyteni toimi kunnantalolla enkä saakaan katseltua tiedostoja verkossa. Olisi pitänyt tajuta (ja ehtiä) ladata ne omalle koneelleni talteen. Ei kuitenkaan hätää, vieruskaverin papereita voi myös katsoa niiltä osin kuin ei kaikkea lukemaansa muista ulkoa. Ja seuraavan kokouksen tullessa toivottavasti muistan valmistautua paremmin tietokoneeni kanssa.

Tällä kertaa oli toisaalta hyvä, että tulikin tehtyä tavanomaiset merkintäni kokouksen kulusta edelleen siihen perinteiseen paperiseen esityslistaan. Olen nimittäin pöytäkirjantarkastaja, ja onhan jotenkin helpompaa verrata muistiinpanojani paperilta toiseen paperiin sitten, kun ensi maanantaina menen kokouksen pöytäkirjaa tarkastamaan.

Kokouksen sisällöstä sen verran, että pitkien puheenjohtaja- ja ryhmäpuheenvuorojen jälkeen hyväksyimme oikein hyvin menneen tilinpäätöksen, mikä oli mukava päätös toukokuulle. Lisäksi eräs päätös oli oppilaaksiottoalueen muutos: jatkossa Viralan oppilaaksiottoalueen oppilaat siirtyvät yläkouluun Turenkiin Tervakosken sijasta. Päätös koskee oppilaita ensi lukuvuoden alusta alkaen. Kysyin vielä sivistystoimenjohtajalta tarkentavan kysymyksen koskien nykyisiä viralalaisia Tervakosken yläkoulua käyviä 7.- ja 8.-luokkalaisia. Halusin tietää, voivatko nämä oppilaat halutessaan käydä yläkoulun loppuun Tervakoskella siten, että kunta edelleen huolehtii heidän koulukuljetuksestaan. Sivistystoimenjohtajan mukaan ei ole varmaankaan mitään estettä, etteikö näin voisi olla. Koulutuslautakunta lopulta päättää asiasta, ja uskoisin, että he osaavat kuunnella oppilaiden parasta.

Demokraattisia päätöksiä

Eilisessä kokouksessaan Janakkalan valtuusto päätti, ettei kunta ryhdy rakentamaan sen paremmin kunnallista kuin osakeyhtiömuotoistakaan jäähallia. Asiasta keskusteltiin paljon, perusteltuja mielipiteitä esitettiin puolesta ja vastaan. Osittain samat perustelut käyvät hankkeen molemmille puolille – liikunnan ennaltaehkäisevä ja nuorison syrjäytymistä estävä merkitys toteutuu hallin rakentamisen puolustajien mielestä juuri jäähallin kautta, vastustajien mielestä taas nämä toteutuvat paremmin muilla keinoilla.

Itse äänestin jäähallin rakentamista vastaan 22 muun valtuutetun tavoin, kuten lehtikin kertoo. Ei minulla sinänsä jäähallia vastaan mitään ole, mutta se ei ainakaan tällä hetkellä mielestäni kuulu kunnan tarpeellisiin eikä varsinkaan välttämättömiin investointikohteisiin. Kaiken lisäksi jäähallihanke valtuustolle esitetyssä laajuudessaan tuli ohi viimesyksyisen taloussuunnitelmavalmistelun – niin tosin moni muukin tänä vuonna päätetty asia, mutta se tuskin antaa aihetta jatkaa samalla linjalla. Toivon kuitenkin, että eilisen n. 170 nuorelta kiekkoilijalta jäähallin evänneen päätöksen jälkeen mietitään vakavasti lisää keinoja lisätä kaikkien janakkalalaisten nuorten liikunnallista aktiivisuutta. Viime vuosina liikuntatoimi on panostanut lähiliikuntamahdollisuuksiin, muttei niitä varmaan silti liikaa ole.

Kokouksessa jäähalliasiasta äänestettiin peräti kahdesti, koska oli kolme eri esitystä päätösvaihtoehdoiksi. Jokainen valtuutettu sai äänensä kuuluviin keskustelun kuluessa tai viimeistään äänestyksissä. Näin toteutui kunnallisen päätöksenteon demokratia.

Pullataikinaa

Luottamustehtävillä on taipumusta lisääntyä ja kasvaa pullataikinan tavoin. Kun vajaa 8 vuotta sitten olin ensimmäisen kerran ehdolla kunnanvaltuustoon, ajattelin mahdollisen läpipääsyn koittaessa olevan kyse vain siitä valtuutetun paikasta. (Niin, naiviahan se oli niin kuvitella :) mutta en siis ollut kauheasti ajatellut asiaa, lupauduin ehdokkaaksi melko pikaisesti ystävän kysyessä asiaa.) Kun sitten pääsin yllätyksekseni ja ilokseni läpi ensimmäisellä yrityksellä, selvisi pian , että valtuusto on vain yksi osa kunnallisten luottamustehtävien hoitoa. Eri hallintokuntien lautakunnissa tehdään tärkeää valmistelevaa työtä ja päätöksiä.
Ensimmäisen kauteni selvisin ”pelkillä” valtuutetun ja ympäristölautakunnan jäsenen pesteillä. Toisen kauden alussa olin niin höveli, kun pääsin jatkamaan samassa tutussa lautakunnassa, että otin vastaan myös yhden henkilökohtaisen varajäsenyyden toisessa lautakunnassa. Noo… joskus varajäsen voi joutua hommiinkin – tai itse asiassa päästä, mielenkiintoistahan se on. Tosin työllistää arki-iltoja.

Viime vuoden vaihteessa näköjään unohdin yleisperiaatteeni kieltäytyä kaikista uusista luottamustehtävistä ja huomasin olevani edellä mainittujen kunnallisten luottamustehtävien ja mainitsematta jääneen melko vähän työllistävän kyläkoulumme vanhempainyhdistyksen puheenjohtajuuden lisäksi oman puolueeni kunnallisjärjestön sihteeri. Ei työllistä paljon eikä usein. Paitsi näin kunnallisvaalivuonna.

No, olen sittemmin havainnut, että näistä luottamustehtävistä vielä selviydyn laadullisesti ja määrällisesti kai riittävän hyvin, mutta tästä eteenpäin on muistettava tuo tärkeä periaate: täytyy osata sanoa ei. Ein sanominen on tärkeää perheeni takia mutta myös itseni takia – jos liian moneen yrittää niin tämä pullataikina leviää pitkin peltiä eikä siitä tule kaunista eikä herkullista lämpimäistä kenenkään iloksi.