Punainen viiva ja muita tapoja äänestää

Äänestäjien taidot ilmaista tahtonsa äänestyslipukkeessa ovat muuttuneet radikaalisti viimeisen sadan vuoden aikana. Ilmari Kiannon aikalaiskuvaus punaisen viivan vetämisestä voi tuntua nykyäänestäjästä varsin alkeelliselta – ei kuulosta kovin vaikealta toimitukselta piirtää viiva kannattamansa ehdokaslistan kohdalle. Sata vuotta sitten kuitenkin suuri osa nykyisestä Pisa-tutkimuksissa hyvin pärjäävästä kansastamme oli lukutaidotonta ja punaisen viivan vetäminen oli iso edistysaskel monelle.

Tällä hetkellä ehdokkaiden suurin huoli itse äänestystapahtumaa koskien lienee se, menevätkö ykköset ja seiskat sekaisin keskenään, seiskat kun ovat pienestä vaakaviivasta luopumisen jälkeen alkaneet muistuttaa enemmän ykkösiä. Enemmän varmaankin kannattaisi olla huolissaan suunnitelmista siirtyä sähköiseen äänestykseen tulevaisuudessa. Tätä jo kokeillaan näissä kunnallisvaaleissa Karkkilassa, Kauniaisissa ja Vihdissä. Kyseessä ei ole netissä äänestäminen vaan äänestyspaikalla sähköisesti tehtävä äänestäminen.

Eilisessä Talouselämässä ilmestyi IT-asiantuntija Harri Hurstin, ”hyvän hakkerin”, haastattelu. Yhdysvalloissa sähköistä äänestystä on käytetty jo useissa vaaleissa ja ääniä on myös mystisesti kadonnut, kuten esim. presidentinvaaleissa Al Gorelta vaatimattomat 16000 ääntä. Hurstin johtama ryhmä teki pyynnöstä kokeen: he saivat äänestysjärjestelmään uitettua viruksen yhdestä äänestyskopista alle kahdessa minuutissa. Ääntenlaskennan alettua virus levisi koko keskusjärjestelmään ja sitä kautta 36 osavaltion äänestysjärjestelmin. Hurstin ryhmä käytti viruksen levittämiseen kämmenmikroa mutta yhtä hyvin se olisi kuulemma onnistunut kännykällä tai ohjelmoitavalla kaukosäätimellä.

Hursti esitti haastattelussa epäilynsä nyt kunnallisvaaleissa kokeilukäyttöön otettavaa äänestysjärjestelmää kohtaan. Talouselämän mukaan hän ihmettelee, miksi järjestelmä on tilattu yritykseltä, jonka omistus ei ole julkinen. Hänen mielestään ainoa turvallinen äänestystapa on perinteinen käsin laskettava lippuäänestys, jossa luonnollisesti joskus tapahtuu laskentavirheitä, koska ihmiset ovat erehtyväisiä. Lehden mukaan oikeusministeri Tuija Brax kommentoi sähköistä äänestämistä näin: ”haittoja ei ole toistaiseksi tiedossa ja ajatus vaalituloksen sabotoinnista menee science fictionin puolelle”. Perustuuko tämä käsitys luottamukseen järjestelmätoimittajien paremmuudesta hakkereihin verrattuna vai uskoon siitä, että suomalaiset ovat rehellisiä eivätkä yritä manipuloida vaalituloksia vaikka siihen kykenisivätkin?

Olisi jo aika luopua siitä uskosta, että me suomalaiset olemme jotenkin parempia, rehellisempiä, kiltimpiä ja kuuliaisempia jne. kuin muunmaalaiset ja varsinkin amerikkalaiset. Yhdysvalloissa on järjestelmä, johon hakkeroituminen on mahdollista usealla eri tavalla, joista varmasti useita on käytettykin – niistähän ei jää jälkeä. Mitä syytä meillä on olettaa, että suomalainen tietojärjestelmätoimittaja pystyisi tekemään aukottoman järjestelmän? Eikä meillä ole myöskään syytä olettaa, etteikö tässä nörttien luvatussa maassa löytyisi myös niitä, jotka sekä kykenevät että haluavat siihen järjestelmään murtautua.

Itse olen tyytyväinen siihen, että meillä vielä piirretään äänestyslippuun lyijykynällä seiskoja ja muita numeroita (minulle kiitos 84). Talouselämän ansiokas haastattelu muutti aiemmat pienet epäilyni sähköisen äänestyksen suhteen avoimeksi kritiikiksi. Toivon, että asiasta heräisi mediassa enemmän keskustelua, sillä tähän asti keskustelu on ollut melko vähäistä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s