Kahdeksan vuotta sitten lähdin pikaisella päätöksellä kunnallisvaaliehdokkaaksi. Vaalipäivän koittaessa en tiennyt, toivoinko todella läpipääsyä vai en. Olisin varmaan toivonut, jos olisin uskaltanut. Vaalipäivänä pakenimme jännitystäni kylään ystäville aivan eri paikkakunnalle. Illalla takaisin kotipihaan saavuttuamme kännykkään alkoi ropista tekstiviestejä. Olin oikeasti iloinen – ensikertalainen kunnanvaltuutettu.
Neljä vuotta sitten tuntui luonnolliselta jatkaa ehdokkaana. Olin vasta päässyt valtuustotyöskentelyn alkuun, sillä ensimmäisestä kaudestani olin kaksi vuotta ”virkavapaalla” mieheni ulkomaankomennuksen vuoksi.
Tänä vuonna jatkamispäätös oli edelleen hyvin helppo ja allekirjoitin ehdokassuostumukseni ensimmäisten joukossa. Olen ilmeisen hämäläinen, ja nyt minusta tuntuu siltä, että alan vasta päästä todella vauhtiin. Tietysti vauhdillani on ollut ulkomaankomennuksen lisäksi muitakin hidasteita tämän kuluneen kahden valtuustokauden aikana – olemmehan kasvattaneet sinä aikana perheen lapsiluvun kahdesta neljään.
Kokemus ei ole poistanut jännitystä. Joka kerta on ansaittava äänestäjät uudelleen, mieluiten ei vain juuri ennen vaaleja vaan koko neljän vuoden toiminnalla. Itse olen ollut aikaisempaa aktiivisempi viimeisen vuoden aikana mutta se johtuu kyllä ihan perhesyistä. Vaikka kuopukseni olikin vauvana joskus valtuustossa mukana niin ei vauva-aika ollut aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Krooninen väsymykseni on alkanut vasta viime kuukausina hellittää.
Huomenna lauantaina jalkaudun vielä aamuvarhaisesta alkaen ensin Turengin torilla piipahtamaan, sitten Tervakoskelle vähän pidemmäksi aikaa. Ilmatieteenlaitos lupaa huomiselle kaunista ilmaa toisin kuin vaalipäivälle sunnuntaille mutta toivottavasti ne, jotka eivät ole vielä äänestäneet, jaksavat lähteä liikkeelle äänestyspaikoille säässä kuin säässä. Kaikilla vaaleilla on merkitystä ja äänestysoikeus on mielestäni oikeuden lisäksi suorastaan kansalaisvelvollisuus. Vain äänestämällä voit vaikuttaa, joten anna äänesi kuulua!
P.S. Itse olen yleensä käynyt äänestämässä vasta varsinaisena vaalipäivänä, koska se tuntuu minusta juhlallisemmalta kuin ennakkoäänestys. Tällä kertaa kuitenkin piipahdin vaalibussissa eli kirjastoautossa viime lauantaina, jotta ehdin paremmin kummitytön syntymäpäiville sunnuntaina. Vaalibussimme oli oikein hieno ja hyvä! Muistan myös äänestäneeni joskus postissa Lappeenrannassa ja suurlähetystössä Lontoossa – varsinkin viimeksi mainittu oli ainutkertainen kokemus elämässäni. Jonotimme vuoroamme kohtuullisen pitkään ja äänestämisen jälkeen kävelimme lasten kanssa Hyde Parkiin piknikille koleassa helmikuisessa säässä. Taisi tosin olla lämpimämpää kuin täällä tänään. ;)
Kummallisia kiemuroita 