Kestävää ja pestävää

Paikallislehdessämme oli tänään ilahduttavan iso juttu kestovaippojen käytöstä. Jutun pääaihe oli varsinaisesti SPR:n paikallisosaston tavaralahjoitukset neuvolaan lapsiperheiden käytettäväksi ja lainattavaksi, mutta koska osasto on lahjoittanut perinteisten turvakaukaloiden lisäksi myös kestovaippoja, ne pääsivätkin ilahduttavan suureen osaan jutussa. Kiitos siitä lehden toimitukselle ja jutun kirjoittajalle!

Itse en ole kokenut vaippapyykkiä rasitteena, kuten toinen juttuun haastatelluista vanhemmista useimpien tavoin tuntui ajattelevan. Kuuden hengen perheessä pyykkiä tulee reilusti joka tapauksessa, vaippapyykki on siinä ollut vain pieni lisä. Alussa vaipat pyörivät omana koneellisenaan parin kolmen päivän välein. Nykyään taas se vähäinen määrä vaippoja, mitä potalla välillä hyvinkin reippaasti käyvältä taaperolta tulee, peseytyy sujuvasti muun kirjopyykin seassa. Pissavaipat voi pestä muun pyykin seassa ihan sinällään, mutta kakkavaipat kannattaa joka tapauksessa aina huuhdella heti vaipanvaihdon jälkeen. Lisää mm. vaippojen pesusta löytyy tämän nettipuodin ansiokkaasta kestovaippaoppaasta ja tietenkin myös paikallislehtemme jutussa mainitulta Kestovaippainfolta.

Oman perheemme kohdalla painavimmat syyt kestovaippojen käyttöön olivat esikoisen aikaan 1990-luvun alkupuolella niiden taloudellisuus ja ekologisuus, nykyään samat seikat mutta käänteisessä tärkeysjärjestyksessä, ja lisäksi vielä se, että ne ovat sopineet lapsen iholle paremmin kuin hautovat kertakäyttövaipat. Fanaattisia kestoilijoita emme ole olleet missään vaiheessa, kertavaippoja on käytetty tarvittaessa, lähinnä öisin ja reissun päällä. Mutta tämän kuopuksen kanssa olemme tehneet kaksi noin viikon mittaista ulkomaanmatkaakin niin, että osan aikaa on hänellä käytetty kestovaippoja, koska iho ei olisi kestänyt rikkoontumatta niin pitkää yhtäjaksoista kertistelyä. Vaippojen pyykkäys on siis onnistunut reissussakin.

Kestovaipat kestävät useamman lapsen käytön, varsinkin vastasyntyneen kokoa olevat, joita käytetään vain vähän aikaa. Meillä aluksi vaippoina toimivat 1980- ja 90 –luvun äitiyspakkausharsot uudempien villahousujen kera. Lisäksi joitakin vaippoja olen ostanut uutena, mm. isompia ja imukykyisempiä valkaisemattomia harsoja ja bambuisen (70% bambua, 30% puuvillaa) yövaipan ja joitakin käytettynä (teollisvalmisteisia sekä kotikutoisia villahousuja, hamppuvaippoja). Hyvin ovat kestäneet niin uudet kuin käytetytkin vaipat, ja osa on jo lähtenyt meiltä eteenpäin. Kangasvaippojen kohdalla kannattaa muistaa, että yleensä kosteudenpito paranee käytön ja pesujen myötä. Ja pesuun oikeat aineet, jotka ovat vaippojen sekä ympäristön kannalta parempia: zeoliititonta ja mielellään valkaisuaineetonta pyykinpesuainetta, eikä huuhteluainetta lainkaan, tai raikastukseksi tilkkanen etikkaa. Jos valitsee kosteussuluksi villahousut, pääsee suorastaan helpolla – elleivät ne ole tahraantuneet, niiden tarvitsee antaa vain kuivua huoneilmassa tai tuulettua ulkona.

Pullataikinaa

Luottamustehtävillä on taipumusta lisääntyä ja kasvaa pullataikinan tavoin. Kun vajaa 8 vuotta sitten olin ensimmäisen kerran ehdolla kunnanvaltuustoon, ajattelin mahdollisen läpipääsyn koittaessa olevan kyse vain siitä valtuutetun paikasta. (Niin, naiviahan se oli niin kuvitella :) mutta en siis ollut kauheasti ajatellut asiaa, lupauduin ehdokkaaksi melko pikaisesti ystävän kysyessä asiaa.) Kun sitten pääsin yllätyksekseni ja ilokseni läpi ensimmäisellä yrityksellä, selvisi pian , että valtuusto on vain yksi osa kunnallisten luottamustehtävien hoitoa. Eri hallintokuntien lautakunnissa tehdään tärkeää valmistelevaa työtä ja päätöksiä.
Ensimmäisen kauteni selvisin ”pelkillä” valtuutetun ja ympäristölautakunnan jäsenen pesteillä. Toisen kauden alussa olin niin höveli, kun pääsin jatkamaan samassa tutussa lautakunnassa, että otin vastaan myös yhden henkilökohtaisen varajäsenyyden toisessa lautakunnassa. Noo… joskus varajäsen voi joutua hommiinkin – tai itse asiassa päästä, mielenkiintoistahan se on. Tosin työllistää arki-iltoja.

Viime vuoden vaihteessa näköjään unohdin yleisperiaatteeni kieltäytyä kaikista uusista luottamustehtävistä ja huomasin olevani edellä mainittujen kunnallisten luottamustehtävien ja mainitsematta jääneen melko vähän työllistävän kyläkoulumme vanhempainyhdistyksen puheenjohtajuuden lisäksi oman puolueeni kunnallisjärjestön sihteeri. Ei työllistä paljon eikä usein. Paitsi näin kunnallisvaalivuonna.

No, olen sittemmin havainnut, että näistä luottamustehtävistä vielä selviydyn laadullisesti ja määrällisesti kai riittävän hyvin, mutta tästä eteenpäin on muistettava tuo tärkeä periaate: täytyy osata sanoa ei. Ein sanominen on tärkeää perheeni takia mutta myös itseni takia – jos liian moneen yrittää niin tämä pullataikina leviää pitkin peltiä eikä siitä tule kaunista eikä herkullista lämpimäistä kenenkään iloksi.