Janakkalan näköinen kuntalisä

Eilen illalla kunnanhallitus päätti yksimielisesti (HäSa 16.9.) ottaa kotihoidontuen kuntalisän käyttöön ilman mitään keinotekoisia työssäolo- tai ikärajoituksia. Tämä oli upea päätös, jonka monet kuntalaiset ottavat ilolla vastaan.

Päätöksenteon eri vaiheissa tuntui jo välillä aika kaukaiselta mahdollisuudelta se, että lopputulos olisi toiveidemme mukainen. Virkamiesten esityksissä perusturvalautakunnalle ja kunnanhallitukselle oli naapurikuntien tapaan epätasa-arvoisesti rajattu kuntalisä, ja perusturvalautakunnassahan äänestettiin kolmen vaihtoehdon kesken. Kunnanhallitus otti kuitenkin yksimielisesti esityksestä poikkeavan kannan, ja päätti rohkeasti olla erilainen.Janakkala-lisää maksetaan siis ensi vuoden alusta kaikille kotihoidontuen saajille tasapuolisesti samaan tapaan kuin esimerkiksi Espoossa. Lisäksi Janakkala-lisä on edistyksellinen siinä suhteessa, että sitä maksetaan täysimääräisenä myös muista kuin nuorimmasta alle 3-vuotiaasta lapsesta. Toisin sanoen jos perheen kotihoidontukeen oikeuttavat lapset ovat vaikkapa kaksoset, kuntalisä on sama molemmista, kun monissa kunnissa vastaavassa tilanteessa vain toisesta maksetaan varsinaista kuntalisää ja toisesta pienempää sisaruslisää. Tuen määrät Janakkalassa ovat samaa tasoa kuin ympäristökunnissa yleensä, kuntalisä 160 e/kk ja sisaruslisä 50 e/kk.

Vanhempien keväällä allekirjoitetulla vetoomuksella, useilla mielipidekirjoituksilla ja vaunumarssilla oli varmasti vaikutusta päätöksentekoon. (Oma osansa saattoi toki olla kunnallisvaalien läheisyydelläkin…) Kiitos kaikille asenneilmastoa muokanneille kuntalaisille ja luottamushenkilöille. Tällä Janakkalan näköisellä kuntalisällä voimme ylpeänä näyttää seudulla suuntaa valinnanvapauden ja tasa-arvoisuuden puolesta!

Kuntalisää koskien tulossa: vaunumarssi

Olipa blogillani sitten lukijoita tai ei niin ilmoitan tässä omin sanoin saamani tiedon:

Ensi torstaina 11.9. klo 15 kunnantalon edessä on VAUNUMARSSI kuntalisän puolesta. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita paikalle, ja tietysti lapset saavat olla mukana (vaunuilla tahi ilman).

Puoliksi hyvä päätös Janakkalan kuntalisästä

Kuntalisä puhuttaa – totta kai, kun lopullista päätöstä ei ole vielä tehty. Huomisessa Hämeen Sanomissa on työstämäni, yhteensä kolmea eri puoluetta edustavan viiden luottamushenkilön allekirjoittama, kannanotto aiheesta. Kiitos muille allekirjoittaneille osallistumisesta kirjoituksen viimeistelyyn! On miellyttävää tehdä yhteistyötä hyvän asian eteen. Sama kannanotto on tulossa myös ensi viikon Janakkalan Sanomiin. Tässä kannanotto:

Puoliksi hyvä päätös Janakkalan kuntalisästä

Janakkalan perusturvalautakunta ei rakenna kastijärjestelmää, toisin kuin Hämeen Sanomat provosoivasti otsikoi Lambergin ja Kauton mielipidekirjoituksen (HäSa 2.9.2008). Yhdessä muiden allekirjoittaneiden kanssa toivoimme perusturvalautakunnalta viisasta päätöstä, jossa kuntalisään ei tulisi rajoittavia ehtoja. Tämä toteutui osittain, kun lautakunta päätti esittää kuntalisää maksettavaksi ilman kotihoidontuen saajia luokittelevia rajoituksia heidän työ- tai opiskelutilanteensa perusteella.

Päätös oli askel oikeaan suuntaan. Tasapuolisesti kaikille maksettavan kuntalisän avulla vanhemmat voivat todella valita pienten lastensa hoitomuodon päivähoidon ja kotona hoitamisen välillä.

Lautakunta kuitenkin päätyi äänestysten jälkeen esittämään, että kuntalisää maksetaan vain alle kaksivuotiaiden kotihoidontukea saavien lasten perheille. Kelan maksama kotihoidontuki koskee alle kolmevuotiaita, joka on siis valtakunnallisesti katsottu sopivaksi iäksi päivähoidon aloittamiselle. Pienimmät lapset ovat kalleimpia hoidettavia: voimassa olevan päivähoitoasetuksen mukaan yli 3-vuotiaita saa olla hoitajaa kohti seitsemän, mutta sitä nuorempia vain neljä. Kuntalisällä on siis erittäin perusteltua parantaa vanhempien mahdollisuutta hoitaa lapsensa kotona kolmevuotiaaksi asti.

Hämeen Sanomien mukaan perusturvalautakunnan pj Terttu Tuomi-Koskelin (sd) totesi ennen kokousta, että nyt on tärkeä päästä alkuun ja että päätöksiin voidaan tehdä muutoksia vuoden kuluttua. Miksi odottaa vuotta ja lykätä päätökset uudelle valtuustolle ja uudelle lautakunnalle? Nykyistä luottamushenkilökautta on vielä muutama kuukausi jäljellä. Päätöksiä on sinäkin aikana syytä tehdä harkitusti eikä vain hetken huumassa äänestäjien hurmaamiseksi.

Tavoitteenamme oli ja on edelleen, että Janakkalassa kuntalisää maksetaan ensi vuoden alusta alkaen kaikille niille, jotka ovat Kelan maksamaan tukeen oikeutettuja: siis myös 2-3 –vuotiaiden janakkalaislasten perheille. Se on perheiden kannalta hyvä tavoite, mutta myös kunnalle eduksi.

Ja se päätös on…

… että perusturvalautakunta esittää valtuustolle, että alle kaksivuotiaiden lasten vanhemmille maksetaan kotihoidontuen kuntalisää kaikille aiemmasta ja sen hetkisestä työ- ja opiskelutilanteesta riippumatta.
Lopullinen päätös tapahtunee valtuustossa eli vielä on aikaa vaikuttaa mielipiteisiin. Toivottavasti valtuustossa oletettavasti tulevan äänestyksen tulos olisi vielä parempi eli kuntalisä kaikille samoille kuin Kelan kotihoidontukikin: siis alle 3-vuotiaiden kotona hoidettavien lasten vanhemmille.

Kotihoidontuen kuntalisän ehdoista päätös tänään

Perusturvalautakunta päättää “Janakkala-lisän” ehdoista tänään. Mikon ja minun perjantai-iltana työstetty yhteismielipidekirjoitus ehti tänään viime tipassa Hämeen Sanomiin. En ollut huomannut kirjoitusta sinne lähettäessäni otsikoida sitä valmiiksi, joten he tyylilleen uskollisina otsikoivat sen aika negatiivissävyiseksi käyttämällä kirjoituksen raflaavinta sanaa… No, varmaankin kirjoitus ainakin huomataan! Tässä kirjoitus luettavaksenne:

Janakkalan perusturvalautakunta päättää kotihoidontuen kuntalisän ehdoista ti 2.9. Lautakunnan esityslista saapui postissa jäsenille kokousta edeltävänä perjantaina eli varsin myöhään kansalaiskeskustelun herättämiseksi aiheesta. Netissä sitä ei löytynyt kuntalaisten nähtäville vielä silloinkaan.

Perusturvajohtajan päätösesityksessä kuntalisä otettaisiin käyttöön rajatuin ehdoin: toinen vanhemmista siirtää paluutaan työhön tai on opiskelusta hoitovapaalla. Jos vakinaista työtä ei ole, on oltava vähintään n. 4 kk:n työssäolo ennen äitiys-, vanhempain- tai hoitovapaan alkua. Lisäksi kuntalisän saaja ei saa olla missään ansiotyössä hoitovapaansa aikana. Ehtoja perustellaan mm. sillä, että ne olisivat samansuuntaiset seudun muiden kuntalisää maksavien kuntien kanssa.

Em. ehdot asettavat osan kotihoidontukea saavista perheistä räikeän eriarvoiseen asemaan. Toisin sanoen pätkätöissä tai työttömänä olleet vanhemmat eivät voi saada kuntalisää. Entä sitten ne, jotka ovat opiskelijoita, mutta eivät ota opiskelusta täydellistä hoitovapaata vaan esim. tenttivät yliopiston tai ammattikorkeakoulun tenttejä pysyäkseen opiskeluissaan ajan tasalla ja valmistuakseen nopeammin verotuloja tuottaviksi kuntalaisiksi? Entäpä ne palkansaaja- tai yrittäjävanhemmat, jotka haluavat hoitaa lapsensa kotona työnteosta huolimatta ja pystyvät siihen perheen sisäisin järjestelyin (esim. vanhemmilla eri vuorot vuorotyössä)?

Lisäksi perusturvalautakunnan valmistelun liitteenä olevissa laskelmissa on virheitä. Niissä ei todellisuudessa oteta huomioon kunnallisesta päivähoidosta tavalla tai toisella poisjäävien lasten osuudesta johtuvia säästöjä. Suoritetilaustaulukkojen perusteella kotihoidossa kuntalisän turvin hoidettava lapsi maksaa kunnalle puolet siitä, mitä kunnallisessa päivähoidossa oleva. Miten tätä ei nähdä lautakunnalle esitettävissä laskelmissa?

Toivomme, että perusturvalautakunta tekee järkevän kuntalaisia tasa-arvoisesti kohtelevan päätöksen kotihoidontuen kuntalisästä. Seutukunnan muiden kuntien rajoittavat ehdot eivät ole janakkalaisille pätevä perustelu samanlaisen kastijärjestelmän puolesta.

Toukokuinen tilinpäätös

Edellisessä valtuuston kokouksessa ilmoittauduin vapaaehtoiseksi kokeilemaan kokouksen esityslistaa sähköisessä muodossa. Linkki esityslistaan saapuikin ajallaan sähköpostiini, mutta niin saapui vielä perinteinen paperiversiokin postilaatikkooni. Päädyin lukemaan helpommin plärättäviä papereita kuin tiedostoja salkkumikron näytöllä ja unohdin koko sähköisen tiedoston. Kunnes tänä aamuna sen muistin, sillä noin viiden sentin paksuisen paperipinon kantaminen mukanani kokoukseen ei innostanut. Kiireessä lastenhoidon lomassa ennen ryhmäkokoukseen lähtöä avasin sähköpostin sisältämän linkin ja ajattelin, että nyt en tarvitse kaikkia papereita mukanani, joten jätin niistä osan matkastani pois. Onneksi kuitenkin otin edes esityslistan ja tasekirjan mukaani…

En nimittäin naivina ja kiireisenä tajunnut, että eihän minun langaton verkkoyhteyteni toimi kunnantalolla enkä saakaan katseltua tiedostoja verkossa. Olisi pitänyt tajuta (ja ehtiä) ladata ne omalle koneelleni talteen. Ei kuitenkaan hätää, vieruskaverin papereita voi myös katsoa niiltä osin kuin ei kaikkea lukemaansa muista ulkoa. Ja seuraavan kokouksen tullessa toivottavasti muistan valmistautua paremmin tietokoneeni kanssa.

Tällä kertaa oli toisaalta hyvä, että tulikin tehtyä tavanomaiset merkintäni kokouksen kulusta edelleen siihen perinteiseen paperiseen esityslistaan. Olen nimittäin pöytäkirjantarkastaja, ja onhan jotenkin helpompaa verrata muistiinpanojani paperilta toiseen paperiin sitten, kun ensi maanantaina menen kokouksen pöytäkirjaa tarkastamaan.

Kokouksen sisällöstä sen verran, että pitkien puheenjohtaja- ja ryhmäpuheenvuorojen jälkeen hyväksyimme oikein hyvin menneen tilinpäätöksen, mikä oli mukava päätös toukokuulle. Lisäksi eräs päätös oli oppilaaksiottoalueen muutos: jatkossa Viralan oppilaaksiottoalueen oppilaat siirtyvät yläkouluun Turenkiin Tervakosken sijasta. Päätös koskee oppilaita ensi lukuvuoden alusta alkaen. Kysyin vielä sivistystoimenjohtajalta tarkentavan kysymyksen koskien nykyisiä viralalaisia Tervakosken yläkoulua käyviä 7.- ja 8.-luokkalaisia. Halusin tietää, voivatko nämä oppilaat halutessaan käydä yläkoulun loppuun Tervakoskella siten, että kunta edelleen huolehtii heidän koulukuljetuksestaan. Sivistystoimenjohtajan mukaan ei ole varmaankaan mitään estettä, etteikö näin voisi olla. Koulutuslautakunta lopulta päättää asiasta, ja uskoisin, että he osaavat kuunnella oppilaiden parasta.

Demokraattisia päätöksiä

Eilisessä kokouksessaan Janakkalan valtuusto päätti, ettei kunta ryhdy rakentamaan sen paremmin kunnallista kuin osakeyhtiömuotoistakaan jäähallia. Asiasta keskusteltiin paljon, perusteltuja mielipiteitä esitettiin puolesta ja vastaan. Osittain samat perustelut käyvät hankkeen molemmille puolille – liikunnan ennaltaehkäisevä ja nuorison syrjäytymistä estävä merkitys toteutuu hallin rakentamisen puolustajien mielestä juuri jäähallin kautta, vastustajien mielestä taas nämä toteutuvat paremmin muilla keinoilla.

Itse äänestin jäähallin rakentamista vastaan 22 muun valtuutetun tavoin, kuten lehtikin kertoo. Ei minulla sinänsä jäähallia vastaan mitään ole, mutta se ei ainakaan tällä hetkellä mielestäni kuulu kunnan tarpeellisiin eikä varsinkaan välttämättömiin investointikohteisiin. Kaiken lisäksi jäähallihanke valtuustolle esitetyssä laajuudessaan tuli ohi viimesyksyisen taloussuunnitelmavalmistelun – niin tosin moni muukin tänä vuonna päätetty asia, mutta se tuskin antaa aihetta jatkaa samalla linjalla. Toivon kuitenkin, että eilisen n. 170 nuorelta kiekkoilijalta jäähallin evänneen päätöksen jälkeen mietitään vakavasti lisää keinoja lisätä kaikkien janakkalalaisten nuorten liikunnallista aktiivisuutta. Viime vuosina liikuntatoimi on panostanut lähiliikuntamahdollisuuksiin, muttei niitä varmaan silti liikaa ole.

Kokouksessa jäähalliasiasta äänestettiin peräti kahdesti, koska oli kolme eri esitystä päätösvaihtoehdoiksi. Jokainen valtuutettu sai äänensä kuuluviin keskustelun kuluessa tai viimeistään äänestyksissä. Näin toteutui kunnallisen päätöksenteon demokratia.

Kestävää ja pestävää

Paikallislehdessämme oli tänään ilahduttavan iso juttu kestovaippojen käytöstä. Jutun pääaihe oli varsinaisesti SPR:n paikallisosaston tavaralahjoitukset neuvolaan lapsiperheiden käytettäväksi ja lainattavaksi, mutta koska osasto on lahjoittanut perinteisten turvakaukaloiden lisäksi myös kestovaippoja, ne pääsivätkin ilahduttavan suureen osaan jutussa. Kiitos siitä lehden toimitukselle ja jutun kirjoittajalle!

Itse en ole kokenut vaippapyykkiä rasitteena, kuten toinen juttuun haastatelluista vanhemmista useimpien tavoin tuntui ajattelevan. Kuuden hengen perheessä pyykkiä tulee reilusti joka tapauksessa, vaippapyykki on siinä ollut vain pieni lisä. Alussa vaipat pyörivät omana koneellisenaan parin kolmen päivän välein. Nykyään taas se vähäinen määrä vaippoja, mitä potalla välillä hyvinkin reippaasti käyvältä taaperolta tulee, peseytyy sujuvasti muun kirjopyykin seassa. Pissavaipat voi pestä muun pyykin seassa ihan sinällään, mutta kakkavaipat kannattaa joka tapauksessa aina huuhdella heti vaipanvaihdon jälkeen. Lisää mm. vaippojen pesusta löytyy tämän nettipuodin ansiokkaasta kestovaippaoppaasta ja tietenkin myös paikallislehtemme jutussa mainitulta Kestovaippainfolta.

Oman perheemme kohdalla painavimmat syyt kestovaippojen käyttöön olivat esikoisen aikaan 1990-luvun alkupuolella niiden taloudellisuus ja ekologisuus, nykyään samat seikat mutta käänteisessä tärkeysjärjestyksessä, ja lisäksi vielä se, että ne ovat sopineet lapsen iholle paremmin kuin hautovat kertakäyttövaipat. Fanaattisia kestoilijoita emme ole olleet missään vaiheessa, kertavaippoja on käytetty tarvittaessa, lähinnä öisin ja reissun päällä. Mutta tämän kuopuksen kanssa olemme tehneet kaksi noin viikon mittaista ulkomaanmatkaakin niin, että osan aikaa on hänellä käytetty kestovaippoja, koska iho ei olisi kestänyt rikkoontumatta niin pitkää yhtäjaksoista kertistelyä. Vaippojen pyykkäys on siis onnistunut reissussakin.

Kestovaipat kestävät useamman lapsen käytön, varsinkin vastasyntyneen kokoa olevat, joita käytetään vain vähän aikaa. Meillä aluksi vaippoina toimivat 1980- ja 90 –luvun äitiyspakkausharsot uudempien villahousujen kera. Lisäksi joitakin vaippoja olen ostanut uutena, mm. isompia ja imukykyisempiä valkaisemattomia harsoja ja bambuisen (70% bambua, 30% puuvillaa) yövaipan ja joitakin käytettynä (teollisvalmisteisia sekä kotikutoisia villahousuja, hamppuvaippoja). Hyvin ovat kestäneet niin uudet kuin käytetytkin vaipat, ja osa on jo lähtenyt meiltä eteenpäin. Kangasvaippojen kohdalla kannattaa muistaa, että yleensä kosteudenpito paranee käytön ja pesujen myötä. Ja pesuun oikeat aineet, jotka ovat vaippojen sekä ympäristön kannalta parempia: zeoliititonta ja mielellään valkaisuaineetonta pyykinpesuainetta, eikä huuhteluainetta lainkaan, tai raikastukseksi tilkkanen etikkaa. Jos valitsee kosteussuluksi villahousut, pääsee suorastaan helpolla – elleivät ne ole tahraantuneet, niiden tarvitsee antaa vain kuivua huoneilmassa tai tuulettua ulkona.

Pullataikinaa

Luottamustehtävillä on taipumusta lisääntyä ja kasvaa pullataikinan tavoin. Kun vajaa 8 vuotta sitten olin ensimmäisen kerran ehdolla kunnanvaltuustoon, ajattelin mahdollisen läpipääsyn koittaessa olevan kyse vain siitä valtuutetun paikasta. (Niin, naiviahan se oli niin kuvitella :) mutta en siis ollut kauheasti ajatellut asiaa, lupauduin ehdokkaaksi melko pikaisesti ystävän kysyessä asiaa.) Kun sitten pääsin yllätyksekseni ja ilokseni läpi ensimmäisellä yrityksellä, selvisi pian , että valtuusto on vain yksi osa kunnallisten luottamustehtävien hoitoa. Eri hallintokuntien lautakunnissa tehdään tärkeää valmistelevaa työtä ja päätöksiä.
Ensimmäisen kauteni selvisin “pelkillä” valtuutetun ja ympäristölautakunnan jäsenen pesteillä. Toisen kauden alussa olin niin höveli, kun pääsin jatkamaan samassa tutussa lautakunnassa, että otin vastaan myös yhden henkilökohtaisen varajäsenyyden toisessa lautakunnassa. Noo… joskus varajäsen voi joutua hommiinkin – tai itse asiassa päästä, mielenkiintoistahan se on. Tosin työllistää arki-iltoja.

Viime vuoden vaihteessa näköjään unohdin yleisperiaatteeni kieltäytyä kaikista uusista luottamustehtävistä ja huomasin olevani edellä mainittujen kunnallisten luottamustehtävien ja mainitsematta jääneen melko vähän työllistävän kyläkoulumme vanhempainyhdistyksen puheenjohtajuuden lisäksi oman puolueeni kunnallisjärjestön sihteeri. Ei työllistä paljon eikä usein. Paitsi näin kunnallisvaalivuonna.

No, olen sittemmin havainnut, että näistä luottamustehtävistä vielä selviydyn laadullisesti ja määrällisesti kai riittävän hyvin, mutta tästä eteenpäin on muistettava tuo tärkeä periaate: täytyy osata sanoa ei. Ein sanominen on tärkeää perheeni takia mutta myös itseni takia – jos liian moneen yrittää niin tämä pullataikina leviää pitkin peltiä eikä siitä tule kaunista eikä herkullista lämpimäistä kenenkään iloksi.