Kategoria-arkisto: vaikuttaminen

Kaikenlaisista kouluista

Eilen oli Heinäjoen koululla hyvä keskustelutilaisuus ennen kasvatus- ja koulutuslautakunnan kokouksen alkua. Koululaisten vanhempia puhutti oppilasmäärän väheneminen ja erityisesti sen vaikutus opettajamäärään. Heinäjoen koulu on ollut kolmeopettajainen koulu mutta oppilasmäärä näyttäisi vähenevän koko ennustekaudeksi selvästi alle 30 oppilaan eli kaksiopettajaisen koulun lukemiin. Toivoisin kuitenkin, että kaksiopettajaisuutta ei nähtäisi pelkästään peikkona. Se aiheuttaa omat haasteensa opetukselle, mutta ihan hienosti koulunkäynti sujuu “pikkukakkosillakin”, kuten janakkalan kaksiopettajaiset koulut itseään kutsuvat.

Heinäjoen oppilasmäärä merkittiin kokouksessa tiedoksi. Asia tulee uudestaan eteemme talousarviovalmistelussa, jolloin päätämme koulujen tuntiresursseista. Ellei Heinäjoelle yhtäkkiä ilmesty jostain lisää oppilaita, en ymmärrä, miten voisimme päättää muutakaan kuin vähentää koulun tuntiresurssit kahdelle opettajalle. Se on sitten taas ihan toinen juttu, mitä tapahtuu, jos oppilaita tulee reilusti lisää. Mielestäni on luonnollista, että kolmeopettajaisuuteen palataan, kun sille tulee edellytykset.

Ihmettelen, etteivät useammat turenkilaiset vanhemmat ole huomanneet varsin lähellä kuntakeskusta sijaitsevaa Heinäjoen koulua. Matkaa Turengista tulee vain noin 5-6 kilometriä, koulun sijainti on hyvä ja tilat mainiot. Opettajat vaikuttavat innostuneilta työstään. Täällä eteläisemmässä Janakkalassa olemme jo nähneet sen, että jotkut vanhemmat haluavat valita lapselleen pienemmän Vähikkälän koulun seiniensä sisällä pullistelevan ison Tervakosken koulun sijasta – samaa tilanahtautta on myös Turengissa. Jokaisella kuntalaisella on oikeus hakea lapselleen koulupaikkaa myös toisen oppilaaksiottoalueen koulusta. Tältä keväältä kouluunilmoittautumisaika päättyy maaliskuun puolessavälissä, vielä on siis hiukan aikaa tehdä toisenlainenkin valinta. Käykää ihmeessä tutustumassa Heinäjoella, opettajat ja oppilaat vastaanottavat teidät sinne varmasti mielellään. Isoilla ja pienillä kouluilla on molemmilla omat hyvät puolensa ja ehdottomasti kannattaa miettiä, kumpi on lapselle ja hänen perheelleen sopivampi vaihtoehto.

Keskustelutilaisuuden jälkeen lautakunta keskusteli pitkään kokouksessaan. Pöytäkirjaan tulevat näkyviin vain päätökset, ei keskustelun koko kirjo. Keskustan ja perussuomalaisten valtuustoaloite puhutti nyt ja tulee varmasti puhuttamaan vielä valtuuston käsittelyssä. Itse en ole viranhaltijatyöryhmän laatimaan aloitevastaukseen tyytyväinen, sillä siitä paistaa läpi niin selvästi keskittämisajattelu ja haja-asutusalueidemme arvostamattomuus. Mm. vastauksen lausunto siitä, että “Löyttymäessä ei ole havaittavaa kylärakennetta kartalta tai maastossa tarkasteltuna” on suorastaan ristiriidassa hiljattain hyväksytyn rakennemallin kanssa, jossa Löyttymäki mainitaan yhtenä kyläkeskuksena. En kuitenkaan esittänyt vastaukseen muutoksia. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänyt. Joka tapauksessa olennaisemmalta eilen illalla tuntui esittämäni muutos, joka hyväksyttiin yksimielisesti. Lautakunta päätti esittää valtuustolle, että valtuusto tarkentaa mahdollista koulun lakkauttamisen päätösprosessia seuraavasti:
jos koulussa on kahtena peräkkäisenä vuonna koko lukuvuoden ajan alle 20 oppilasta, lakkauttamispäätös tehdään toisen minimimäärän alittavan vuoden syyslukukauden aikana.

Tämä on siis tavallaan paluu aikaan ennen palvelustrategian päätöstä, jonka mukaan alle 20 oppilasta (virallisena laskentapäivänä) tarkoittaisi suoraan koulun lopettamista.

Toivon kaikille Janakkalan kouluille työrauhaa. Kaikkien koulujen kohdalla tilanne elää vuosittain ja epävarmuutta pitää sietää jonkin verran. Isoilla kouluilla ryhmäkoot ja ryhmien määrät muuttuvat vuosittain, opettajia otetaan lisää, siirretään toisaalle tai jätetään ottamatta tarpeen mukaan. Pienillä kouluilla odotetaan oppilasennusteita jännityksellä ja toivotaan, että oppilasmäärä ei laske kriittisiin lukemiin. Heinäjoen koululla jouduttaneen sopeutumaan opettajasiirtoon isojen koulujen tapaan mutta siellä se tietysti vaikuttaa konkreettisemmin ja koskettaa koulun arkea kipeämmin. Mutta haluan muistuttaa, että vaikka opetuksen järjestämisen tapa muuttuisi, se ei silti tarkoita automaattisesti huononnusta. Janakkalassa tarjotaan hyvää perusopetusta ja erilaisia vaihtoehtoja löytyy niin isojen kuin pienten koulujen kannattajille.

Kyläkouluasiaa

Eilisen valtuuston kokouksen päätteeksi jätin laatimani kyläkouluihin liittyvän valtuustoaloitteen, jonka allekirjoittivat keskustalaiset ja perussuomalaiset valtuutetut. Jälkikäteen kuulin, että laajempaakin kannatusta olisin saanut, jos olisin hoksannut kysellä ;)

Valtuustoaloite

Janakkalassa on laaja monenlaisten yksiköiden muodostama kouluverkko. Haja-asutusalueilla kyläkoulut ovat erityisen merkittävässä asemassa, sillä ne ovat usein ainoa kunnan tarjoama lähipalvelu.

Kyläkouluissa tehdään tärkeää työtä, vaikka yksiköt ovat pienempiä kuin taajamien isommissa kouluissa. Työrauha on kuitenkin suhteellista, koska jo usean vuosikymmenen ajan pienillä kouluilla on ollut jatkuva lopettamisuhka päällään. Tällä hetkellä voimassaoleva päätös löytyy palvelustrategiasta vuodelta 2006. Sen mukaan koulun toiminta loppuu seuraavan lukukauden alusta siitä, kun oppilasmäärä putoaa alle 20 oppilaan. Tämä valtuuston aikaisempi päätös ei mitenkään huomioi sitä, miten oppilasmäärä mahdollisesti kehittyy jatkossa.

Tällä hetkellä yhden kyläkoulumme tulevaisuus on oppilasmäärän vähenemisen takia vaakalaudalla. Löyttymäen koulu on hyväkuntoinen hiljattain remontoitu koulu kaukana taajamistamme. Kyläläiset ovat ponnistelleet saadakseen kylään lisää asukkaita ja saaneetkin uusia oppilaita kouluun. Oppilasmäärä on kuitenkin laskemassa kriittisen rajan alapuolelle. Jos kylässä ei olisi koulua, pienten oppilaiden koulumatkat venyisivät kestämättömän pitkiksi. Pahimmassa tapauksessa reilusti yli 30 kilometrin yhdensuuntainen koulumatka päivittäin olisi hyvin raskasta 7-12 –vuotiaille alakoululaisille.

Esitämme, että

1) koulujen minimioppilasmäärää sovelletaan siten, että päätöksessä annetaan eri osapuolille lisää aikaa toimenpiteisiin tilanteessa, jossa koulun oppilasmäärä näyttäisi laskevan alle minimirajan.

2) Janakkalan haja-asutusalueiden kylien ja kyläkoulujen merkitys tunnustetaan käytännössä ja huomioidaan pitkän tähtäimen suunnittelussa. Kunta tukee kyläläisten ponnisteluja oppilasmäärän kasvattamiseksi.

3) perusopetuksen osalta aletaan tehdä yhteistyötä yli kuntarajojen, jotta lähellä kunnan rajoja voitaisiin puolin ja toisin käydä lähikoulussa kotikunnasta riippumatta.

4) ryhdytään välittömästi toimenpiteisiin, joilla voidaan varmistaa Löyttymäen koulun säilyttäminen toiminnassa jatkossa. Mahdollisia toimenpiteitä voivat olla oppilaaksi¬ottoalueiden tarkastelu; vuokra-asuntojen rakennuttaminen, jotta maaseudulle asumisen alkuun pääseminen olisi helpompaa; koulumatkojen tukeminen, kun kyseessä on kriittisen oppilasmäärän rajalla olevaan kouluun toiselta oppilaaksiottoalueelta tuleminen, mukaanlukien naapurikunnan puolelta tullen.

Janakkalassa 15.11.2010

Keskustan valtuustoryhmä
Perussuomalaisten valtuustoryhmä

Janakkalan uusi kunnanjohtaja

Valtuustolla oli tänään määrällisesti lyhyehkö esityslista. Listalla oli kuitenkin painavia asioita, niistä viimeisenä ja sillä lailla ehkä painavimpana uuden kunnanjohtajan valinta. Pitkien ja monien, enimmäkseen valintaprosessin loppua koskevien puheiden jälkeen valtuusto viimein suoritti vaalin yhdeksän jälkeen illalla. Vaalissa valituksi kunnanjohtajaksi tuli Anna-Mari Ahonen.

Kiitospuheessaan Anna-Mari mainitsi käärivänsä hihat, ryhtyvänsä hommiin ja uskovansa Janakkalaan. Siinäpä oivallisia ajatuksia.

Onnea uudelle kunnanjohtajallemme! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Oppimisesta ja vähän muustakin

Kohdalleni sattui osumaan ns. tuhannen taalan paikka, nimittäin valtuutetuille jaettava vuoro kirjoittaa Näkökulma Janakkalan Sanomiin tällä viikolla. Asia selvisi minulle tosin vasta maanantaina informaatiokatkosten vuoksi, mutta ehdin saada edes jotenkin hiotun tekstin toimitukseen ajoissa ennen painatusta. Ehkä opin tästä jotain?

OPPIMISEN PAIKKOJA

Oppia ikä kaikki, sanoo vanha sananlasku. Itse elän sananlaskua todeksi opiskelemalla vielä keski-ikäisenä uutta ammattia ja pidän sitä hienona mahdollisuutena. Monille elinikäinen oppiminen konkretisoituu kansalaisopistokurssien ja yleisöluentojen muodossa. Kurssit eivät ole ainoastaan hyvä tilaisuus oppia uutta vaan myös tärkeä kokoontumisen ja sosiaalisen kanssakäymisen paikka. Janakkalassa ja koko seudulla Vanajaveden opiston tarjonta on runsasta, mutta viime aikoina meillä on jäänyt ennakoitua useampia kursseja toteutumatta. Ovatkohan janakkalalaiset unohtaneet harrastamisen tai opiskelleet pääosin naapurikunnissa?

Nykykuntalaisen opintie alkaa perusopetuksessa. Janakkalassa tarjotaan laadukasta opetusta seudullisesti kilpailukykyisin kustannuksin. Meillä on monenlaisten yksiköiden muodostama laaja kouluverkko. Haja-asutusalueilla koulu on usein ainoa kunnan lähipalvelu. Joskus on väitetty, että kyläkoulujen oppilaat ovat etuoikeutetussa asemassa, koska näiden koulujen oppilaskohtaiset kustannukset ovat suuremmat. Tasa-arvoisuus ei kuitenkaan ole missään asiassa yksi yhteen sitä, että jokaiselle kohdistetaan sama summa. Jos vaikkapa löyttymäkeläinen oppilas jouduttaisiin tulevaisuudessa kuljettamaan alakouluun Turenkiin, hänen osaltaan opetus maksaisi edelleen enemmän kuin turenkilaiselta oppilaalta, sillä kuljetuksesta tulisi myös kuluja. En silti kutsuisi häntä etuoikeutetuksi tästä suuremmasta rahanmenosta huolimatta vaan surisin syvästi pikkukoululaisen jopa yli 30 kilometrin koulumatkaa. Tuollaiset matkat eivät saa olla osa jokapäiväistä elämää menestyvässä kunnassa näin eteläisessä Suomessa. Meidän on taattava toimintaedellytykset taajamistamme kauimpana sijaitsevalle hyväkuntoiselle koululle, vaikka sen oppilasmäärä onkin tällä hetkellä laskussa.

Ensi maanantaina päätämme valtuustossa suurista asioista: vahvistamme Janakkalan kuntastrategian ja valitsemme uuden kunnanjohtajan. Kunnanhallitus linjasi jo hakuvaiheessa, että haluamme Janakkalaan päämäärätietoisen kehittäjän. Vaikka kunnassa lopullinen päätösvalta onkin valtuustolla eli vaaleilla valituilla luottamushenkilöillä, kunnanjohtajalla on ylimpänä viranhaltijana merkittävä tehtävä luotsata kuntaa eteenpäin. Tärkeää on, että hän näkee Janakkalan kokonaisuutena, jossa oma merkityksensä on kaikilla kunnan alueilla samoin kuin kaikilla kunnan perustehtävillä. Tärkeää on, että häneltä löytyy taitoa ja kykyä toimia hienotunteisesti mutta myös päättäväisesti. Tärkeää on, että hänellä on loputon halu oppia uutta.

Uusi vuosi ja Janakkala-lisä käytännössä

Vuosi on vaihtunut. Uusi vuosi tuo joitakin muutoksia elämääni, kuten varmaan monen muunkin elämään: uusi valtuustokausi alkaa (valtuuston järjestäytymiskokous on 26.1., siitä lisää aikanaan), alan taas kulkea yliopistolla puolisäännöllisesti, että saisin opinnot eteenpäin – - – - ja kuopukseni täyttää tänä vuonna kolme. Alle kolmevuotiaiden janakkalaisille perheille on myös merkittävä muutos: lasten kotihoidontuen Janakkala-lisä astui voimaan 1.1.2009.

Aloin tänään selvitellä, miten kuntalisän saaminen käytännössä tapahtuu. Kunnan uusituilta sivuilta löytyy kohta Janakkala-lisät, jossa sanotaan, että lisää haetaan ja maksetaan Kelan kautta. Niinpä kirjauduin sisään Kelan sähköiseen asiointipalveluun ja huomasin yllätyksekseni, että en ole saanut Venlan 2-vuotispäivän jälkeen kotihoidontukea ollenkaan. Uuups! Tarkistussoitto paikalliseen toimistoomme ja näin asia todellakin oli. Olen siis aikanaan joko tarkoituksella hakenut ensin vain vuodeksi kotihoidontukea tai sitten olen vahingossa kirjoittanut hakemukseen väärän vuosiluvun, kukas sen nyt enää muistaisi.

Onneksi tukea voi hakea vielä takautuvasti puolen vuoden ajalta, eli ehdin juuri ennen sitä. Asiointipalvelussa hakemuksen jättäminen onnistui varsin helposti. Samalla puhelimessa tuli varmistettua se, että lasten kotihoidontuen Janakkala-lisää ei tarvitse erikseen hakea vaan se maksetaan automaattisesti kaikille Kelan lasten kotihoidontuen saajille. Tätä kunnan kotisivuilla ei (vielä) lue selkeästi.

Epäonnistunut kokeilu

Sähköistä äänestystä sitten kokeiltiin. Yle uutisoi 30.10. sähköisen äänestyskokeilun menneen hyvin. Kuitenkin jo ainakin edellisenä päivänä muissa tiedotusvälineissä, kuten esim. Hesarissa kirjoitettiin tässä kokeilussa kolmessa kunnassa kadonneesta yhteensä 232 äänestä. Aika hyvin meni – mitä nyt jokunen ääni hukkui taivaan tuuliin. Jostain syystä hukkuneet äänet eivät kiinnosta Yleä.

Oikeusministeriön mukaan äänien kirjautumatta jääminen johtuu todennäköisimmin äänestäjien virheestä. Helppo vastaus, atk-tumpelot siis toimivat väärin. Surffailin tässä sähköiseen äänestämiseen kriittisesti suhtautuvan vihreän kansanedustajan Jyrki Kasvin kotisivuilla, josta huomasin käyttäjien raportoineen hänelle, että itse asiassa järjestelmä ei ollut reagoinut käyttäjien painalluksiin. Effin (Electronic Frontier Finland) sivuilta (johon sain linkin kirjoitettuani aikaisemmin sähköisestä äänestämisestä) löytyy 28.10. päivätty lehdistötiedote ja runsaasti kriittistä tarkastelua sähköisen äänestämisen haitoista.

Mielenkiinnolla odotan, milloin Yle havahtuu uutissivuillaan siihen, ettei tämä olekaan niin auvoista. Olisivathan he tietysti voineet esimerkiksi lukea Oikeusministeriön tiedotteesta muutakin kuin ruusuisia kuvia maalailevan otsikon. Vaikka osa äänestäjistä olisi antanut kuinka myönteistä palautetta tahansa niin yli kahdensadan äänen hukkuminen on vakava virhe. Sitä eivät voi korjata edes uudet vaalit kyseisissä kunnissa, sillä äänestäjät ovat vaalipäivän jälkeen saaneet niin paljon uutta informaatiota joka tuutista, mm. vaalien tuloksista, että sillä on varmasti vaikutusta heidän äänestyskäyttäytymiseensä tavalla tai toisella.

Anna äänesi kuulua

Kahdeksan vuotta sitten lähdin pikaisella päätöksellä kunnallisvaaliehdokkaaksi. Vaalipäivän koittaessa en tiennyt, toivoinko todella läpipääsyä vai en. Olisin varmaan toivonut, jos olisin uskaltanut. Vaalipäivänä pakenimme jännitystäni kylään ystäville aivan eri paikkakunnalle. Illalla takaisin kotipihaan saavuttuamme kännykkään alkoi ropista tekstiviestejä. Olin oikeasti iloinen – ensikertalainen kunnanvaltuutettu.

Neljä vuotta sitten tuntui luonnolliselta jatkaa ehdokkaana. Olin vasta päässyt valtuustotyöskentelyn alkuun, sillä ensimmäisestä kaudestani olin kaksi vuotta ”virkavapaalla” mieheni ulkomaankomennuksen vuoksi.

Tänä vuonna jatkamispäätös oli edelleen hyvin helppo ja allekirjoitin ehdokassuostumukseni ensimmäisten joukossa. Olen ilmeisen hämäläinen, ja nyt minusta tuntuu siltä, että alan vasta päästä todella vauhtiin. Tietysti vauhdillani on ollut ulkomaankomennuksen lisäksi muitakin hidasteita tämän kuluneen kahden valtuustokauden aikana – olemmehan kasvattaneet sinä aikana perheen lapsiluvun kahdesta neljään.

Kokemus ei ole poistanut jännitystä. Joka kerta on ansaittava äänestäjät uudelleen, mieluiten ei vain juuri ennen vaaleja vaan koko neljän vuoden toiminnalla. Itse olen ollut aikaisempaa aktiivisempi viimeisen vuoden aikana mutta se johtuu kyllä ihan perhesyistä. Vaikka kuopukseni olikin vauvana joskus valtuustossa mukana niin ei vauva-aika ollut aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Krooninen väsymykseni on alkanut vasta viime kuukausina hellittää.

Huomenna lauantaina jalkaudun vielä aamuvarhaisesta alkaen ensin Turengin torilla piipahtamaan, sitten Tervakoskelle vähän pidemmäksi aikaa. Ilmatieteenlaitos lupaa huomiselle kaunista ilmaa toisin kuin vaalipäivälle sunnuntaille mutta toivottavasti ne, jotka eivät ole vielä äänestäneet, jaksavat lähteä liikkeelle äänestyspaikoille säässä kuin säässä. Kaikilla vaaleilla on merkitystä ja äänestysoikeus on mielestäni oikeuden lisäksi suorastaan kansalaisvelvollisuus. Vain äänestämällä voit vaikuttaa, joten anna äänesi kuulua!

P.S. Itse olen yleensä käynyt äänestämässä vasta varsinaisena vaalipäivänä, koska se tuntuu minusta juhlallisemmalta kuin ennakkoäänestys. Tällä kertaa kuitenkin piipahdin vaalibussissa eli kirjastoautossa viime lauantaina, jotta ehdin paremmin kummitytön syntymäpäiville sunnuntaina. Vaalibussimme oli oikein hieno ja hyvä! Muistan myös äänestäneeni joskus postissa Lappeenrannassa ja suurlähetystössä Lontoossa – varsinkin viimeksi mainittu oli ainutkertainen kokemus elämässäni. Jonotimme vuoroamme kohtuullisen pitkään ja äänestämisen jälkeen kävelimme lasten kanssa Hyde Parkiin piknikille koleassa helmikuisessa säässä. Taisi tosin olla lämpimämpää kuin täällä tänään. ;)

Lasten kotihoidontuen kuntalisän ehdot Janakkalassa

Tässä lyhyesti lasten kotihoidontuen kuntalisän ehdoista Janakkalassa, kun kunnan sivuilta ei vielä löydy kuntalisästä tietoa (kunnanhallituksen pöytäkirjoja lukuunottamatta), ja minulta on asiaa kyseltykin.

Lasten kotihoidontuen kuntalisää maksetaan 1.1.2009 alkaen Kelan kotihoidontukeen oikeutetuista alle 3-vuotiaista lapsista 160 e/kk ja yli 3-vuotiaista sisarkorotus 50 e/kk.

Tämä tarkoittaa, että jos perheessä on esim. yksi neljävuotias lapsi ja 1,5-vuotiaat kaksoset, perheelle maksetaan kuntalisää yhteensä 160+160+50 e/kk eli 370 e/kk Kelan maksaman kotihoidontuen lisäksi.

Janakkalassa ei ole mitään työssäoloehtoja tai -rajoituksia kuntalisän maksamisen suhteen.

Punainen viiva ja muita tapoja äänestää

Äänestäjien taidot ilmaista tahtonsa äänestyslipukkeessa ovat muuttuneet radikaalisti viimeisen sadan vuoden aikana. Ilmari Kiannon aikalaiskuvaus punaisen viivan vetämisestä voi tuntua nykyäänestäjästä varsin alkeelliselta – ei kuulosta kovin vaikealta toimitukselta piirtää viiva kannattamansa ehdokaslistan kohdalle. Sata vuotta sitten kuitenkin suuri osa nykyisestä Pisa-tutkimuksissa hyvin pärjäävästä kansastamme oli lukutaidotonta ja punaisen viivan vetäminen oli iso edistysaskel monelle.

Tällä hetkellä ehdokkaiden suurin huoli itse äänestystapahtumaa koskien lienee se, menevätkö ykköset ja seiskat sekaisin keskenään, seiskat kun ovat pienestä vaakaviivasta luopumisen jälkeen alkaneet muistuttaa enemmän ykkösiä. Enemmän varmaankin kannattaisi olla huolissaan suunnitelmista siirtyä sähköiseen äänestykseen tulevaisuudessa. Tätä jo kokeillaan näissä kunnallisvaaleissa Karkkilassa, Kauniaisissa ja Vihdissä. Kyseessä ei ole netissä äänestäminen vaan äänestyspaikalla sähköisesti tehtävä äänestäminen.

Eilisessä Talouselämässä ilmestyi IT-asiantuntija Harri Hurstin, ”hyvän hakkerin”, haastattelu. Yhdysvalloissa sähköistä äänestystä on käytetty jo useissa vaaleissa ja ääniä on myös mystisesti kadonnut, kuten esim. presidentinvaaleissa Al Gorelta vaatimattomat 16000 ääntä. Hurstin johtama ryhmä teki pyynnöstä kokeen: he saivat äänestysjärjestelmään uitettua viruksen yhdestä äänestyskopista alle kahdessa minuutissa. Ääntenlaskennan alettua virus levisi koko keskusjärjestelmään ja sitä kautta 36 osavaltion äänestysjärjestelmin. Hurstin ryhmä käytti viruksen levittämiseen kämmenmikroa mutta yhtä hyvin se olisi kuulemma onnistunut kännykällä tai ohjelmoitavalla kaukosäätimellä.

Hursti esitti haastattelussa epäilynsä nyt kunnallisvaaleissa kokeilukäyttöön otettavaa äänestysjärjestelmää kohtaan. Talouselämän mukaan hän ihmettelee, miksi järjestelmä on tilattu yritykseltä, jonka omistus ei ole julkinen. Hänen mielestään ainoa turvallinen äänestystapa on perinteinen käsin laskettava lippuäänestys, jossa luonnollisesti joskus tapahtuu laskentavirheitä, koska ihmiset ovat erehtyväisiä. Lehden mukaan oikeusministeri Tuija Brax kommentoi sähköistä äänestämistä näin: ”haittoja ei ole toistaiseksi tiedossa ja ajatus vaalituloksen sabotoinnista menee science fictionin puolelle”. Perustuuko tämä käsitys luottamukseen järjestelmätoimittajien paremmuudesta hakkereihin verrattuna vai uskoon siitä, että suomalaiset ovat rehellisiä eivätkä yritä manipuloida vaalituloksia vaikka siihen kykenisivätkin?

Olisi jo aika luopua siitä uskosta, että me suomalaiset olemme jotenkin parempia, rehellisempiä, kiltimpiä ja kuuliaisempia jne. kuin muunmaalaiset ja varsinkin amerikkalaiset. Yhdysvalloissa on järjestelmä, johon hakkeroituminen on mahdollista usealla eri tavalla, joista varmasti useita on käytettykin – niistähän ei jää jälkeä. Mitä syytä meillä on olettaa, että suomalainen tietojärjestelmätoimittaja pystyisi tekemään aukottoman järjestelmän? Eikä meillä ole myöskään syytä olettaa, etteikö tässä nörttien luvatussa maassa löytyisi myös niitä, jotka sekä kykenevät että haluavat siihen järjestelmään murtautua.

Itse olen tyytyväinen siihen, että meillä vielä piirretään äänestyslippuun lyijykynällä seiskoja ja muita numeroita (minulle kiitos 84). Talouselämän ansiokas haastattelu muutti aiemmat pienet epäilyni sähköisen äänestyksen suhteen avoimeksi kritiikiksi. Toivon, että asiasta heräisi mediassa enemmän keskustelua, sillä tähän asti keskustelu on ollut melko vähäistä.

Lääkäripalveluiden järjestämisestä Janakkalassa

Lääkäripalvelut ovat puhuttaneet paljon Janakkalassa ja erityisesti Tervakoskella. Lääkäripula on ajoittain kova muissakin kunnissa eli siinä suhteessa Janakkala ei ole erityistapaus. Meillä lääkäripula on kuitenkin jakautunut suhteessa enemmän Tervakosken terveysasemalle. Asiasta on purnattu yleisönosastoilla, kyselytunneilla, keskusteluissa turuilla, toreilla ja terveysasemilla. Tilanne on jatkunut vaikeana jo vuosia.

Miten tähän on tultu? On asioita, joihin emme olisi voineet kunnan tasolla vaikuttaa: aikaisempi lääkärien koulutuspaikkojen vähentäminen, hakeutuminen muihin kuin perinteisiin lääkärin tehtäviin, runsaampi vanhempainvapaiden käyttö alan naisistumisen myötä jne. On myös asioita, jotka vain ovat tapahtuneet puolihuomaamatta.

Tervakoskella terveysaseman lääkärivajetta paikkasi pitkään kylällä toiminut yksityisvastaanotto, jonne ihmiset hakeutuivat tutun lääkärin luokse. Terveysasemalla sanottiin puolileikillään kyseisen lääkärin olevan kolmas väestövastuulääkäri. Kun tilanne sitten muuttui eikä tuota yksityisvastaanoton antamaa puskuria enää ollut, terveysaseman lääkäreiden vastaanotot ruuhkautuivat entisestään. Samanaikaisesti alueen väestön määrä kasvoi. Työn kuormittavuuden lisäännyttyä kohtuuttomiin ei ole ihme, että lääkärien vaihtuvuus on ollut suurta viime vuosina.

Väestövastuujärjestelmässä on useita ongelmakohtia. Tarkoitus on hyvä: että kuntalaisella olisi omalääkäri, jonka vastaanotolle pääsisi sujuvasti ja jonka kanssa muodostuisi vakituinen hoitosuhde. Todellisuudessa eri väestövastuualueet saattavat olla aivan erilailla kuormittavia eikä lääkäreillä ole työaikasuojaa. Entisajan perhelääkärit ehkä tekivät työtä vuorotta mutta sitä emme voi enää keneltäkään vaatia.

Mikä neuvoksi? Väestövastuusta on lähivuosina luovuttu mm. Haminassa (21700 asukasta), Loviisanseudun terveydenhuollon kuntayhtymässä (18700 asukasta) ja Sipoossa (19500 asukasta). Sipoossa järjestelmän vaihto on Mediuutisten mukaan vaikuttanut varsin nopeasti: jonotusajat ovat lyhentyneet yli kolmanneksella ja kahden terveysaseman jonotusaikojen välinen epätasa-arvo on tasoittunut. Lisäksi lääkäritilanne vakinaisten sekä sijaisten osalta on parantunut.

Toimivampia vaihtoehtoja nykytilanteeseen verrattuna on varmasti: useamman lääkärin hoitama väestövastuutiimi tai kokonaan väestövastuusta luopuminen, tai esim. listautumismalli, jossa asiakas voi valita omalääkärinsä ja lääkäri puolestaan säätelee työmääräänsä ja -aikaansa rajoittamalla listansa kokoa. Sipoon valitsema malli sopisi meille varmasti myös, siinä usein hoitoa tarvitsevat potilaat saavat pitää omalääkärinsä, muut puolestaan voivat varata ajan kummalta tahansa terveysasemalta tai jonottaa haluamalleen lääkärille.

Olemassa olevasta toimintatavasta luopuminen ei ole ennennäkemätöntä eikä sen pitäisi olla sitä Janakkalassakaan. On selvitettävä, voidaanko väestövastuu saada oikeasti toimivaksi, ja jos ei voida, se on korvattava toisenlaisella työn organisointitavalla. Se on tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessaan ilmaisema tahto, mutta ennen kaikkea se on kuntalaisten etu.