Janakkalan Keskusta 60 v
Janakkalan Keskusta täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Juhlistamme sitä ensi perjantaina 19.3. klo 18 alkaen Tervakosken Seuratalolla. Juhlapuhujana on hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi. Tervetuloa juhlimaan kanssamme!
Hiljaiseloa takana- ja edessäpäin
Tässä blogissa on vietetty hiljaiseloa. Opiskelu- ja muut kirjoituskiireet ovat täyttäneet kirjoitustarpeeni tai kuluttaneet sanat loppuun ;)
******
Opiskelussa aktivoituminen on tarkoittanut kohdallani sitä, että usein maanantaille on osunut läsnäolopakollisia kursseja, jotka tehokkaasti pitävät huolen siitä, että valtuuston kokoukseen ei ehdi. Muut opiskelukiireet (lue: kirjalliset työt ja tentit) voi yleensä joko hoidella haluamanaan aikana tai sitten ne ovat aamusta alkavia, jolloin ne harvemmin häiritsevät luottamustehtäviä.
Kun lisäksi olen välillä kotoa käsin 3-vuotiaan kanssa tai iltaisin/viikonloppuisin tehnyt käännöstöitä, niin siinähän tämä elämä normaalin arjen pyörityksen lisäksi on mennytkin. Näin tulee todennäköisesti olemaan myös vastaisuudessa.
Kunnallispolitiikan määräaikaisjaksosta eli nelivuotiskaudesta on nyt kulunut neljännes. Mielestäni Janakkalalla menee kaiken kaikkiaan hyvin, kiitos nykyisten ja entisten päättäjien sekä ehkäpä suotuisten olosuhteidenkin (lamasta huolimatta). Se ei toki tarkoita, etteikö voisi koko ajan parantaa.
******
Ensimmäinen blogini oli nimeltään Kummallisia kiemuroita ja se sijaitsi eri blogipalvelimessa kuin tämä. Tälle otin alunperin sitten vähän eri nimen (Kunnallisia kiemuroita) mutta tänään, kun muokkasin ulkoasun uudeksi, vaihdoin myös nimen samaksi vanhaksi. Se tarkoittaa linjanvetoa kirjoitusten sisällön suhteen. En koe olevani poliittinen kirjoittaja enkä luottamustehtävistä raportoija. Kirjoitan tähän jatkossa, mikä sattuu olemaan elämässäni ajankohtaista. Tällä hetkellä ajankohtaista on laulaminen ja neulominen, ensi viikolla taas jo opiskelu ja vähän luottamustoimetkin. ;)
Tulevaisuuden eläkeläiset
Seuraan luvattoman huonosti uutisia, mutta sen olen sentään huomannut, että eläkeiän nostamista suunnitellaan ja että siitä kohistaan. Ihmettelen kohua. Olen sanonut ehkä parikymppisestä asti puolileikilläni mutta myös vähintään puolitosissani, ettemme me pääse koskaan eläkkeelle. Että eläkeikä nousee 10-20 vuodella nykyisestä tai ehkä luovutaan koko käsitteestä eläköityminen. Enkä ole ystäväpiirissäni, tässä vähän alle ja yli nelikymppisten joukossa, ollenkaan ainoa näin ajatteleva. Suurten ikäluokkien lapsina tiedämme, että tulevaisuudessa on vähän maksajia ja paljon niitä, joille pitää maksaa.
Hyvä asia kohinassa on se, että puhutaan työssä jaksamisesta. Eläkeiän nosto ei paljon auta, jos useita viimeisiä työvuosia ei enää jakseta tehdä sitä työtä. Mutta ei näitä asioita vaihtoehtoisina voine pitää.
En ole kuvitellutkaan eläköityväni juuri ennen 2040-lukua, joten ei eläkeiän nosto tässä kovin kummalliselta tunnu. Ymmärrän toki, jos eläkeikää lähestyviä maalin siirtyminen kauemmas harmittaa.
Mikään ei ole niin tärkeää kuin vauvanhoito?
Pullataikinani leviää enkä osaa vastata ei, vaikkei edes kysyttäisikään. Toisin sanoen olen taas sortunut uuteen bloginpitoon. Siis rinnakkaisblogi Kunnallisille kiemuroille - nyt Hämeen Sanomien vastikään avatussa blogipalvelussa.
Iisakin muutaman päivän takainen etukäteispaljastuskolumni kommentteineen kirvoitti itsenikin kommentoimaan ja sitten vielä jatkamaan omana kirjoituksenaan aiheesta lapset, joka sattumoisin on neljän lapsen kotiäidille tälläkin hetkellä melko ajankohtainen. Kun HäSa:n uutispäällikkökin vielä innostui lohkaisemaan, että ”mikään ei ole niin tärkeää kuin vauvanhoito”, minun oli pakko tarttua näppäimistöön.
Uutispäällikkö Virtanen osui villakoiran ytimeen lohkaisullaan. Mikään ei todellakaan ole niin tärkeää kuin vauvanhoito, jos ajattelemme sillä sitä, millaisen pohjan tarjoamme lastemme kasvulle ja kehitykselle. Tärkeää ei ole siloitella lapsen tietä curling-vanhempien tavoin. Olennaista ei ole myöskään tarjota ohjattua virikettä a, b ja c ja hankkia lelukuvaston aarteita x, y ja z. Kuten vielä melko tuoreen isän kolumnin raakaversiostakin tarkemmin tutkien löytää, tärkeää on antaa lämpöä ja ymmärrystä.
Entisajan lastenhoitotavoissa on ollut paljon hyvää. Lapsi oli perheen keskiössä, mukana arjen askareissa, ja siten vanhempiensa, sisarustensa ja laajemmankin perheyhteyden piirissä. Lapsi ei ollut perheen keskipisteenä, kuten monelle esikoiselle tai ainokaiselle voi nykypäivänä käydä. Hän oppi normaalin kanssakäymisen muiden ihmisten kanssa, oppi jakamaan, sosiaalistui.
Huonoakin oli. Annettiin vauvan huutaa ”että ne keuhkot vahvistuvat”. Ei otettu syliin itkevää pientä, ettei lapsesta tulisi hemmoteltua. Imetettiin neljän tunnin välein ja oletettiin, että nälkä on kellon mukaan silloin ja silloin mutta ei siinä välillä. Kyseltiin ”Onkos kiltti vauva, nukkuuko yönsä?” sillä tuhmaahan se oli, jos yöllä heräsi ja varsinkin jos yöllä tuli nälkä.
Nykyajan neuvoloissa puhutaan paljon varhaisesta vuorovaikutuksesta. Lapsen ja vanhemman välinen kiintymyssuhde alkaa muodostua jo ennen syntymää. Aina lapsi ei tunnu rakkaalta eikä omalta heti synnytyksen jälkeen mutta rakkaus kasvaa hiljalleen. Vanhemman on tärkeää opetella kuuntelemaan oman lapsensa viestejä – kommunikointi kun muuttuu sanalliseksi vasta pitkän ajan päästä. Hyssyttely ja lepertely ei ole vanhemmalta väärää eikä tyhmää toimintaa vaan se auttaa kiintymyssuhteen muodostamisessa. Puhutaan myös vaistovanhemmuudesta tai kiintymysvanhemmuudesta. Tämähän on maalaisjärjen käyttöä – asettumista toisen asemaan.
Rakkautta ei voi antaa liikaa. Sylitellä ei voi liikaa. Pieni ja isompikin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä, ei hänelle ole suurta merkitystä rakkauden sanoilla vaan teoilla. On pienempitarpeisia lapsia ja on suuritarpeisia lapsia: yksi vauva nukkuu paremmin omassa kopassaan oli sitten päivä tai yö mutta toinen haluaa olla sylissä, kantoliinassa, äidin tai isän kainalossa vuorokauden ajasta riippumatta. Aina ei vanhempana tajua, mikä lapsella on vikana, sillä lapset ovat erilaisia ja tilanteet vaihtelevat. Silloin täytyy vain yrittää parhaansa, kuunnella, tarjota syliä ja rakkautta.
Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilla varhaisesta vuorovaikutuksesta ja paljon muuta, mm. tukea, kun omat voimat tai taidot loppuvat. Vaistovanhemmuudesta (attachment parenting) kirjallisuuskatsaus Babyidean sivuilla.
Kokouksia ja muuta kivaa
Tänään kokous ja sitten toinen perään. Tai oikeastaan toiseen en juuri ensimmäiseltä ehtinyt kuin vähän loppuun – no näitä sattuu. Ensimmäinen kokous oli (sattumoisin myös) ensimmäinen Kasvatus- ja koulutuslautakunnan eli tuttavallisemmin Kakolan kokous kohdallani. Oli oikein mukavaa. Sen enempää en tietenkään :) asiasta kirjoita, koskapa lautakuntien kokouksista vain päätökset ovat julkisia. Oli mukavaa tutustua uuteen lautakuntaan ja tuttuihin viranhaltijoihin vähän toisesta vinkkelistä kuin aikaisemmin. Ihan hyvä aika oli nyt vaihtaa jo tutuksi tulleesta ympäristölautakunnasta toisenlaisiin ympyröihin. Lasten ja nuorten asiat sattumoisin kiinnostavat äiti-ihmistä, joka on kouluterveydenhoitajanakin toiminut.
Ja muuta kivaa oli jo paljon ennen kokousta: istuin nimittäin aamupäivän tenttisalissa, selkää särkee ja takapuolikin taisi vähän puutua. Miten sitä nuorempana jaksoi kevyestikin istua luennoilla tms. koko päivän? Vai onko kevyesti istuminen vain muistin tuottamaa harhaa ja oliko se silloinkin välillä vähän puuduttavaa…
Päiväkirjamerkintöjä
Kalevalaisten Naisten Liitto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura keräävät suomalaisten päiväkirjamerkintöjä tältä päivältä 2.2.2009. Lisää ohjeita löytyy täältä mutta toisin sanoen voi vapaasti kirjoittaa päivänsä tapahtumista aanelosen verran. Päiväkirjamerkintänsä voi lähettää helmikuun loppuun mennessä, tänään ei tarvitse kaikkea ehtiä tehdä, kunhan tapahtumat ovat tältä päivältä.
Itse olen kirjoitusta jo väsännyt, se kun on paljon mukavampaa hommaa kuin kodin siivoaminen tai pyykkien laittaminen, jotka myös ovat jonossa odottamassa, ja helpompaa kuin parit opiskelutehtävät, jotka odottavat myös tekijäänsä.
Terveisiä kunnantalolta
Itsenäisen Janakkalan kauden ensimmäinen valtuustokokous kesti vajaa kolme tuntia. Ensin kahlattiin läpi lukuisia pykäliä luottamushenkilövalintoja sopuisasti neuvottelujen mukaisesti. Itselleni tuli muutama pesti ja niistä tärkeimpänä kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsenyys.
Lisäksi oli pari tyypillistä alkuvuoden pykälää: ilmoituslehtien valinta ja tonttihintojen vahvistus. Kunnan ilmoituslehdiksi valittiin päätösesityksen mukaisesti Hämeenlinnan Viikkouutiset ja Janakkalan Sanomat. Ensin mainittu on siitä merkillinen ilmaisjakelulehti, että se tulee myös laajan kuntamme kauimmaisiin kolkkiin, kuten tänne Lopen rajan tietämiin. Erittäin positiivista siis, että lehti-ilmoittelu tavoittaa nyt kaikki kuntalaiset.
Tonttihintojen raameista lähti alkuun pitkä hedelmällinen keskustelu peruspalvelujen turvaamisesta uusia asukkaita houkuteltaessa. Meillä on tällä alkaneella kaudella haasteita erityisesti terveyspalvelujen kuntoon saattamisessa ja päivähoidon ja peruskoulutuksen riittävistä resursseista huolehtimisessa. Uskon kuitenkin Janakkalan selviytyvän näistä haasteista. Yhteistyöllä, myönteisellä asenteella ja ihan raa’alla työllä.
Uusi vuosi ja Janakkala-lisä käytännössä
Vuosi on vaihtunut. Uusi vuosi tuo joitakin muutoksia elämääni, kuten varmaan monen muunkin elämään: uusi valtuustokausi alkaa (valtuuston järjestäytymiskokous on 26.1., siitä lisää aikanaan), alan taas kulkea yliopistolla puolisäännöllisesti, että saisin opinnot eteenpäin – - – - ja kuopukseni täyttää tänä vuonna kolme. Alle kolmevuotiaiden janakkalaisille perheille on myös merkittävä muutos: lasten kotihoidontuen Janakkala-lisä astui voimaan 1.1.2009.
Aloin tänään selvitellä, miten kuntalisän saaminen käytännössä tapahtuu. Kunnan uusituilta sivuilta löytyy kohta Janakkala-lisät, jossa sanotaan, että lisää haetaan ja maksetaan Kelan kautta. Niinpä kirjauduin sisään Kelan sähköiseen asiointipalveluun ja huomasin yllätyksekseni, että en ole saanut Venlan 2-vuotispäivän jälkeen kotihoidontukea ollenkaan. Uuups! Tarkistussoitto paikalliseen toimistoomme ja näin asia todellakin oli. Olen siis aikanaan joko tarkoituksella hakenut ensin vain vuodeksi kotihoidontukea tai sitten olen vahingossa kirjoittanut hakemukseen väärän vuosiluvun, kukas sen nyt enää muistaisi.
Onneksi tukea voi hakea vielä takautuvasti puolen vuoden ajalta, eli ehdin juuri ennen sitä. Asiointipalvelussa hakemuksen jättäminen onnistui varsin helposti. Samalla puhelimessa tuli varmistettua se, että lasten kotihoidontuen Janakkala-lisää ei tarvitse erikseen hakea vaan se maksetaan automaattisesti kaikille Kelan lasten kotihoidontuen saajille. Tätä kunnan kotisivuilla ei (vielä) lue selkeästi.
Valtuustokauden viimeinen kokous
Tänään oli valtuuskauden viimeinen valtuuston kokous. Aloitimme ensin valtuuston valokuvauksella arkistojen aarteiksi ja sitten vielä joulupuurolla ennen pitkää kokousrupeamaamme. Päätettävänä oli monia isoja asioita. Kokoukseen oli myös erikseen kutsuttu uudet valtuutetut seuraamaan työtä, johon he pian pääsevät kiinni itsekin. En muista, onko tämä ollut tapana aikaisemmin, mutta toivon, että se jää tavaksi, sillä tämä on mielestäni hyvä aloitus uusille valtuutetuille.
Valtuustolle tuotava talousarvioehdotus on aina pitkän käsittelyn tulos. Joka kerralla siihen tulee vielä runsaasti muutosehdotuksia viimeisen valtuustokäsittelyn aikana. Tänään muutosten (lue: kululisäyksien) kilpajuoksu alkoi jo ryhmäpuheenvuoroista. Olin itsekin alun perin kannattamassa yhtä lisäysesitystä. Tällä kertaa kuitenkin useiden äänestysten jälkeen pysyimme alkuperäisessä suunnitelmassa. Kokonaisuutta katsomalla huomaa, että talousarviossa ja –suunnitelmassa on paljon hyviä asioita, vaikka tämän illan uudet esitykset eivät menneetkään läpi. Hyväksyimme jälleen mm. laajan virkapaketin: kouluohjaajia, lähihoitajia vanhustyöhön, perhetyöntekijän, toimintaterapeutin, sekä useita muita toimia.
Maratonkokouksen (itse kokous 7,5 t taukoineen ja siihen lisäksi aamusta alkaen ryhmäkokous, valokuvaus…) jälkeen oli hikinen, nälkäinen ja väsynyt olo. Silti jaksoimme vielä jäädä kokoukseen jälkeen kuuntelemaan huomionosoituksia valtuustosta pois jääville valtuutetuille, joita taisi olla 17 eli melkoinen määrä. Ensi vuoden alusta meillä on varsin tuore valtuusto, ja tuntuu hassulta olla itse jo mukamas kokenut kolmatta kauttaan aloittava… Opittavaa silti riittää.
Oih, ja sitten huomenna jälleen yhden opiskelutehtävän kimppuun, olen sitä vältellyt valtuuston papereiden lukemisen varjolla, ja nyt on vain kaksi päivää aikaa tehtävän tekemiseen…
Ruokaa aika monelle
Hämmensimme tänä iltana valtuustossa melkoisen isoa soppakattilaa. Esityslistalla viimeisenä oli Ruokapalveluselvitys, joka koskee kaikkia kunnan ateriasuoritteita, siis vajaata 3500 päivittäistä ateriaa. Selvitys oli tehty konsulttien ja virkamiesten muodostaman työryhmän toimesta erityisesti siksi, koska meillä on kunnassa monta huonokuntoista isoja remontteja vaativaa aluekeittiötä (= valmistuskeittiö, jossa valmistetaan ruokaa myös muualle kuljetettavaksi).
Selvityksessä on paljon hyviä huomioita. Keittiöiden tila on setvitty perusteellisesti. Prosesseista on löydetty korjattavaa ja joitakin asioita korjattu jo selvitystyön aikana. Esimerkiksi reseptejä on uusittu ja tarkennettu, annoskoot alettu punnita ja biojätteeksi päätyvän ruoan määrää saatu vähennettyä huomattavasti. Joidenkin aluekeittiöiden kunto on huono, joidenkin suorastaan kriittinen. Kaikkiin saneerauksiin olisi lähivuosina tarvittu paaaaaljon rahaa. Tästä(kin) syystä selvitysryhmä päätyi esittämään yhden keskuskeittiön mallia. Alle 3500 ateriaa on pieni määrä, sanoivat pääkaupunkiseutulaiset konsultit jo valtuustoinfossa edellistä kokoustamme ennen.
Näin tavallisena kotikokkina tuntui aluksi todella hurjalta tuo “pienen” uuden keskuskeittiön suunnitelma. Raportin luettuani aloin kuitenkin ymmärtää vähän paremmin. Selvitystyöryhmän arvioiden mukaan perustamiskustannukset menevät suunnilleen samoihin saneerausvaihtoehdon kanssa. Toimintakuluissa on saatavissa huomattavia vuosittaisia säästöjä yhden keskuskeittiön mallissa, laadun paranemista lupaillaan jne. Parasta selvityksessä mielestäni oli työryhmän suositus ruokien muuttamisesta edelleen niin, että pata- ja vuokaruokia lisätään ja kappaleruokia (eli suoraan sanottuna einespihvejä yms.) vähennetään. Se kuulostaa oikealta ruoalta. Tosin syntyisi sellaista ruokaa varmaan pienemmissäkin keittiöissä.
Kuten HäSakin jo nettisivuillaan kertoo, valtuusto päätti, että yhden keskuskeittiön rakentamista aletaan valmistella. Päätös ei kuitenkaan ollut suoraan esityslistan mukainen vaan äänestimme kahdesti. Jälkimmäisen äänestyksen tuloksena päätimme lisäksi, että ne kolme kyläkoulua (Löyttymäki, Tanttala, Tarinmaa), joilla vielä on oma valmistuskeittiö, saavat ne myös pitää. Kyseisten koulujen keittiöt ovat kaikki melko hiljattain saneerattuja tai muuten hyväkuntoisia.
Keskuskeittiö on valmis joskus ensi vuosikymmenellä eli on aikaa sopeutua ajatukseen ruoan suurtuotannosta. Päätimme vasta vähän – päätöksen sisältö muotoutuu hankesuunnitelmavaiheessa, jossa ruokien tilaajille eli sivistystoimelle ja perusturvalle annetaan tilaisuus saada äänensä kunnolla kuuluviin. Yksityiskohdat muotoutuvat sen jälkeen. Tavoitteena on joka tapauksessa tuottaa laadukasta ruokaa lapsille ja vanhuksille, jotka kunnallisen ruokapalvelun pääasiallisia käyttäjiä ovat.
P.S. Ensi vuoden veroprosentti pidettiin ennallaan. Siitä ei pitkään tarvinnut keskustella tänään, joten sen jälkeen jaksoimmekin soppakauhaa käännellä noin puolitoista tuntia.
