Sibelius-opiston lapsi- ja nuorisokuoro julkaisee soivan joulukortin

Posted on 02.12.2011 | Jätä kommentti

Lehdistötiedote 2.12.2011

Janakkalassa toimiva Sibelius-opiston lapsi- ja nuorisokuoro julkaisee lauantaina 3.12.2011 ensimmäisen levynsä ’Joulun Ilo!’. Levy julkistetaan Janakkalan lasten ja nuorten musiikin tuki ry:n perinteisen joulunavauksen yhteydessä klo 15.45.

Sibelius-opiston lapsi- ja nuorisokuoron perustajajohtaja Taina-Maaria Rautasuo alkoi tänä syksynä kehitellä ideaa soivasta joulukortista. Kuorolaiset ja heidän vanhempansa innostuivat ideasta ja kun Sibelius-opisto vielä lupautui tuottajaksi, levy saatiin pikavauhdilla valmiiksi. Torstaina 24.11. kuorolaiset viettivät pitkän iltapäivän äänitysstudioksi muuntuneessa Janakkalan Pyhän Laurin kirkossa ja joulukuun alussa valmiit levyt saatiin jo Janakkalaan.

Taina-Maaria Rautasuo kuvaa kuoron ensimmäisen äänitteen olevan ”rehevää luomulaulua”. Vajaa kaksi vuotta toiminut kuoro on ehtinyt jo paljon. Kuorolaiset ovat oppineet laulamisen perustaitoja ja löytäneet yhteisen äänen. Kuoro on esiintynyt jo useissa pienemmissä konserteissa ja viime keväänä sillä oli myös ensimmäinen täyspitkä konsertti osana Janakkalan Talvimusiikki-iltoja. Nyt julkaistava kuuden jouluisen laulun äänite dokumentoi hienosti kuoron alkutaipaleen saavutuksia ja johdattaa kuulijat joulun tunnelmaan.

Kuoro kiittää Sibelius-opistoa, Janakkalan seurakuntaa ja kaikkia levyn tekemiseen osallistuneita tahoja. Levyä voi ostaa 8 euron hintaan Sibelius-opiston toimistosta, Janakkalan kirjastoista, Tervakosken Coconutista tai kuorolaisten kautta (kyselyt jaana.lamberg(at)pp.inet.fi).

Sibelius-opiston lapsi- ja nuorisokuoro Janakkala: Joulun Ilo! Kuoronjohtaja ja pianosäestykset Taina-Maaria Rautasuo; Äänitys ja masterointi: Teuvo Lampinen, Teuvon Studio; Graafinen suunnittelu: Sporttiveikot Oy; CD-monistus: Oy Z-Trading Ltd; Kannen piirros: Teija Kaartokallio; Tuottaja: Sibelius-opisto, Hämeenlinna.

 

→ Jätä kommentti

Kategoria(t): yleistä

Konsertin jälkitunnelmissa

Posted on 24.03.2011 | Jätä kommentti

Olen vielä tänään elänyt lapsikuoron parin viikon takaisen upean konsertin jälkitunnelmissa. Tänään nimittäin paikallislehdessämme Janakkalan Sanomissa julkaistiin juttuni konsertista. Kun “oikeita toimittajia” ei ehtinyt paikalle päällekkäisten menojen vuoksi, ehdotin että kirjoittaisin jutun. Harrastelijalla siihen meni varmaan enemmän aikaa kuin ammattilaisella, mutta hauskaa oli. Jutusta tuli pitkähkö tällaiseksi lehtijutuksi, mutta kaikki oli mahtunut mukaan paperille painettuna parin pienen muutoksen kera (tässä alkuperäinen teksti). :)

Kumarruksista ei meinannut tulla loppua

Sibelius-opiston lapsikuoro on toiminut Janakkalassa vasta yhden vuoden, mutta esiintymisiä on jo ollut useita. Kuoron ensimmäinen täyspitkä konsertti ”Laulu, yhteinen ilo!” järjestettiin sopivasti kuin yksivuotisen taipaleen kunniaksi torstaina 10.3. Pyhän Laurin kirkossa osana Janakkalan Talvimusiikki-iltoja.

Kuorolaiset ottivat estradin haltuunsa Taina-Maaria Rautasuon johdolla reippaasti teemaan erityisen hyvin sopivalla kappaleella Laulu ilon tuottaa. Koko kuoron yhteisten laulujen jälkeen pienet sekä isot tyttökuorolaiset jatkoivat ystävyysaiheisin hymyilevin lauluin. Pojat puolestaan laulelivat raitilla perinteistä kansansävelmää hiukan muutetuin sanoin: ”minä vain laulan täysiä tässä ja minkä ne mulle taitaa”. Poikien leikkisistä lauluista löytyivät myös majava ja wigwam, pikkuoravat Tiku ja Taku sekä joutuisasti tanssivia kelloja.

Poikien iloittelun jälkeen tyttökuorolaiset tunnelmoivat vielä ystävyysteemaa syventävillä laululla. En löydä ketään vertaistasi sun soi tyttöjen laulamana niin herkkänä ja kauniina, että Seekersien lähes viidenkymmenen vuoden takainen alkuperäinen I’ll never find another you kalpeni sen rinnalla. Herkkää tunnelmaa jatkoi Sibelius-opistossa pianonsoittoa opiskeleva Ada Freund, joka soitti taidolla eteläkorealaisen pianistin Yiruman kevyesti virtaavan kappaleen River flows in you. Herkistelyn jälkeen tyttökuorolaisetkin siirtyivät vauhdikkaampiin tunnelmiin. Musikaalisikermän aloittanut Do-re-mi sai hymyn yleisön huulille.

Pienet ja isot koululaiset jaksoivat melko myöhäiseen arki-iltaan ajoittuneen konsertin hienosti. Kuorolaisista löytyy kovin eri ikäisiä lapsia ja nuoria, mikä on toisaalta tämän nuoren kuoron rikkaus mutta varmaan tuo myös oman haasteensa. Kuoro harjoittelee neljässä eri ryhmässä, joista yksi kokoontuu Tervakoskella ja loput Turengissa. Yksi Turengin ryhmistä on poikaryhmä, jossa on poikia eri puolilta kuntaa. Kuorolaiset ovat innokkaita ja jokaviikkoisiin harjoituksiin lähdetään mielellään. Esimerkiksi poikaryhmän Janne Olkinuora innostui perustamaan Sibeliusopiston poikakuoron blogin, jonne hän yhdessä ystävienkin kanssa kirjaa muistiin harjoituksissa opittuja asioita ja muita tunnelmia.

Konsertin kuulija huomasi helposti, että kuoro on jo näin lyhyessä ajassa löytänyt kauniin harmonisen soinnin. Rautasuo toteaakin, että aluksi on tärkeää löytää yksi yhteinen ääni, minkä jälkeen vasta aletaan harjoitella moniäänistä laulua. Hän kertoo konsertin laulujen olevan läpileikkaus ensimmäisen toimintavuoden ohjelmistosta, jonka avulla laulamisen perustaitoja on kartutettu ja harjoiteltu. Lauluissa kuuluu lasten jokapäiväinen elämä ystävyydestä ja erilaisista tunteista koulunkäynnin arkeen, luontoon ja kotimaahan.

Lapsikuoron konsertti loppui kuten alkoikin: koko kuoron noin neljänkymmenen lapsen yhteisvoimin. Kun ilmoille kajahti viimeisen kappaleen ”Nää maat ja nää mannut, oon niistä voimaa saanut, ei kadottaa saa kotiaan. Ja huolet tää kansa, kun kaataa laulullansa, maan routaisen saa sulamaan”, ei jäänyt epäilystäkään: kuoron perustajajohtaja Taina-Maaria Rautasuo on saanut nämä laulamista rakastavat lapset tekemään kaikkensa.

→ Jätä kommentti

Kategoria(t): kirjoittaminen

Avainsanat: ,

Kaikenlaisista kouluista

Posted on 24.02.2011 | 4 kommenttia

Eilen oli Heinäjoen koululla hyvä keskustelutilaisuus ennen kasvatus- ja koulutuslautakunnan kokouksen alkua. Koululaisten vanhempia puhutti oppilasmäärän väheneminen ja erityisesti sen vaikutus opettajamäärään. Heinäjoen koulu on ollut kolmeopettajainen koulu mutta oppilasmäärä näyttäisi vähenevän koko ennustekaudeksi selvästi alle 30 oppilaan eli kaksiopettajaisen koulun lukemiin. Toivoisin kuitenkin, että kaksiopettajaisuutta ei nähtäisi pelkästään peikkona. Se aiheuttaa omat haasteensa opetukselle, mutta ihan hienosti koulunkäynti sujuu “pikkukakkosillakin”, kuten janakkalan kaksiopettajaiset koulut itseään kutsuvat.

Heinäjoen oppilasmäärä merkittiin kokouksessa tiedoksi. Asia tulee uudestaan eteemme talousarviovalmistelussa, jolloin päätämme koulujen tuntiresursseista. Ellei Heinäjoelle yhtäkkiä ilmesty jostain lisää oppilaita, en ymmärrä, miten voisimme päättää muutakaan kuin vähentää koulun tuntiresurssit kahdelle opettajalle. Se on sitten taas ihan toinen juttu, mitä tapahtuu, jos oppilaita tulee reilusti lisää. Mielestäni on luonnollista, että kolmeopettajaisuuteen palataan, kun sille tulee edellytykset.

Ihmettelen, etteivät useammat turenkilaiset vanhemmat ole huomanneet varsin lähellä kuntakeskusta sijaitsevaa Heinäjoen koulua. Matkaa Turengista tulee vain noin 5-6 kilometriä, koulun sijainti on hyvä ja tilat mainiot. Opettajat vaikuttavat innostuneilta työstään. Täällä eteläisemmässä Janakkalassa olemme jo nähneet sen, että jotkut vanhemmat haluavat valita lapselleen pienemmän Vähikkälän koulun seiniensä sisällä pullistelevan ison Tervakosken koulun sijasta – samaa tilanahtautta on myös Turengissa. Jokaisella kuntalaisella on oikeus hakea lapselleen koulupaikkaa myös toisen oppilaaksiottoalueen koulusta. Tältä keväältä kouluunilmoittautumisaika päättyy maaliskuun puolessavälissä, vielä on siis hiukan aikaa tehdä toisenlainenkin valinta. Käykää ihmeessä tutustumassa Heinäjoella, opettajat ja oppilaat vastaanottavat teidät sinne varmasti mielellään. Isoilla ja pienillä kouluilla on molemmilla omat hyvät puolensa ja ehdottomasti kannattaa miettiä, kumpi on lapselle ja hänen perheelleen sopivampi vaihtoehto.

Keskustelutilaisuuden jälkeen lautakunta keskusteli pitkään kokouksessaan. Pöytäkirjaan tulevat näkyviin vain päätökset, ei keskustelun koko kirjo. Keskustan ja perussuomalaisten valtuustoaloite puhutti nyt ja tulee varmasti puhuttamaan vielä valtuuston käsittelyssä. Itse en ole viranhaltijatyöryhmän laatimaan aloitevastaukseen tyytyväinen, sillä siitä paistaa läpi niin selvästi keskittämisajattelu ja haja-asutusalueidemme arvostamattomuus. Mm. vastauksen lausunto siitä, että “Löyttymäessä ei ole havaittavaa kylärakennetta kartalta tai maastossa tarkasteltuna” on suorastaan ristiriidassa hiljattain hyväksytyn rakennemallin kanssa, jossa Löyttymäki mainitaan yhtenä kyläkeskuksena. En kuitenkaan esittänyt vastaukseen muutoksia. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänyt. Joka tapauksessa olennaisemmalta eilen illalla tuntui esittämäni muutos, joka hyväksyttiin yksimielisesti. Lautakunta päätti esittää valtuustolle, että valtuusto tarkentaa mahdollista koulun lakkauttamisen päätösprosessia seuraavasti:
jos koulussa on kahtena peräkkäisenä vuonna koko lukuvuoden ajan alle 20 oppilasta, lakkauttamispäätös tehdään toisen minimimäärän alittavan vuoden syyslukukauden aikana.
Tämä on siis tavallaan paluu aikaan ennen palvelustrategian päätöstä, jonka mukaan alle 20 oppilasta (virallisena laskentapäivänä) tarkoittaisi suoraan koulun lopettamista.

Toivon kaikille Janakkalan kouluille työrauhaa. Kaikkien koulujen kohdalla tilanne elää vuosittain ja epävarmuutta pitää sietää jonkin verran. Isoilla kouluilla ryhmäkoot ja ryhmien määrät muuttuvat vuosittain, opettajia otetaan lisää, siirretään toisaalle tai jätetään ottamatta tarpeen mukaan. Pienillä kouluilla odotetaan oppilasennusteita jännityksellä ja toivotaan, että oppilasmäärä ei laske kriittisiin lukemiin. Heinäjoen koululla jouduttaneen sopeutumaan opettajasiirtoon isojen koulujen tapaan mutta siellä se tietysti vaikuttaa konkreettisemmin ja koskettaa koulun arkea kipeämmin. Mutta haluan muistuttaa, että vaikka opetuksen järjestämisen tapa muuttuisi, se ei silti tarkoita automaattisesti huononnusta. Janakkalassa tarjotaan hyvää perusopetusta ja erilaisia vaihtoehtoja löytyy niin isojen kuin pienten koulujen kannattajille.

→ 4 kommenttia

Kategoria(t): luottamustehtäviä, vaikuttaminen

Avainsanat: , , ,

Huovutetut Janakkala-lapaset / Laurin lapaset

Posted on 30.12.2010 | 2 kommenttia

Noin vuosi sitten Janakkalan seurakunta järjesti Laurin lapaset -kilpailun. Minäkin innostuin osallistumaan siihen, vaikka neulomiseni on varsin satunnaista. Omat lapaseni eivät menestyneet kilpailussa, vaikka ne ovatkin mielestäni tietysti aivan loistavan monipuoliset ;) kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kilpailussa menestyiden töiden ohjeet piti tulla srk:n nettisivuille, mutta minä en niitä ainakaan sieltä löydä. Ystäväni Seija sai kunniamaininnan kauniilla lapasillaan, joiden ohjetta on jo kyselty myös. Seija kirjoi lapasiinsa Janakkalan kansallispuvun taskusta tutun kuvion. Seijan ja minun lapasia yhdistää yksi asia: ne on huovutettu neulomisen jälkeen. Palkintoraati piti huovuttamista lapasien tekoa vaikeuttavana tekniikkana mutta itse olen siitä eri mieltä. Väitän, että pesukonehuovutus on yksinkertaista ja hauskaa jo ensimmäisellä kokeilukerralla.

Julkaisen omien lapasteni ohjeen(ohjeet) tässä. Osallistuin kilpailun kolmesta sarjasta kahteen Arki-Lauri ja Pikku-Lauri -lapasillani. Aikomus oli tehdä myös Pyhä-Lauri -sarjaan lapaset mutta enhän minä niin monia ehtinyt helmikuussa saada valmiiksi… Niinpä tein nyt joulukuussa loppuun nekin aloitetut lapaset, valokuvasin ja viimeistelin ohjeet. (En ole mikään ohjeiden kirjoittaja mutta Huopasohjeita mukaellen onnistuin toivottavasti jotenkin.)

Suunnittelemani mallin on tarkoitus olla helppo ja helposti muunneltava. Värejä vaihtelemalla saa eri näköisiä ja eri makuun sopivia lapasia. Pyhä-Lauria voisi kutsua tässä myös Suru-Lauriksi, koska siitä tuli niin mustavalkoinen malli. Paastonaikaan sopisi violetista huopasesta tehty Paasto-Lauri. Kaikkiin lapasiin voi huovuttaa lisäkoristeita neulahuovutustekniilla, esim. ristin, kyyhkysen, Laurin kirkon kellotapulin tornin (tällöin kannattaa lapasen kärki tehdä hiukan terävämmäksi kuten esimerkkini Pikku-Laurissa).

Tein nämä lapaset Novitan Huopasesta, koska sitä löytyy helposti suunnilleen joka marketista. Varmasti ohjetta voi soveltaa muillekin huopuville langoille. Monet muut langat huopuvat tasaisemmin, mutta tähän mielestäni sopii Huopasen röpöliäisyys valmiissa huovutetussa neuleessa.

Pikku-Lauri
Koko: lapsi
Tarvikkeet: keltainen Huopanen n. 100 g, oranssi Huopanen vähän, ruskeaa huovutusvillaa vähän, ruskeaa ohuempaa villalankaa vähän, sukkapuikot koko 8 tai käsialan mukaan

Luo 36 s oranssilla ja jaa silmukat 4:lle puikolle.
Neulo 1 krs oik, 2 nurjaa ja sen jälkeen oikeaa 3 krs.
Aloita kuvio eli neulo sileää neuletta 3 s oranssilla, 3 s keltaisella aina vuorotellen koko lapasen leveydeltä.
Jatka kuviota 5 krs:n ajan.
Tämän jälkeen jatketaan sileää neuletta keltaisella, kunnes työn korkeus on 16 cm.
Merkitään peukalon paikka merkkilangalla kuten naisen koossa, mutta peukalon koko 7 s.
Jatka kunnes korkeus peukalomerkistä on 18 cm (tai enemmän lapsen käden koosta riippuen).
Kavennukset: 1. puikon alussa ylivetokavennus, 2. puikon lopussa 2 o yht., 3. puikon alussa ylivetokavennus, 4. puikon lopussa 2 o yht. Jatka kaventamista samalla tavalla joka kierroksella, kunnes jäljellä on 2 s. Vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele.

Neulo toinen lapanen peilikuvaksi (peukalonpaikka viimeisellä puikolla, kun se oli ensimmäisessä lapasessa ensimmäisellä puikolla).

Peukalot: poimi puikoille silmukat merkkilangalta ja lisäksi sivuista: nyt 17 s.
Neulo kolmella puikolla, kunnes korkeus on 9 cm.
Kavenna jokaisen puikon lopussa 2 o yhteen, kunnes jäljellä 5 s, vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele.

Ompele muutamalla pistolla tavallisella ompelulangalla muovipussit kiinni lapasten sisälle ja erityisesti peukalon sisälle, ettei se huovu kiinni. Huovuta pesukoneessa hienopesussa 30 asteessa esim. parin pyyhkeen kanssa, venytä pesun jälkeen muotoonsa. Jos lapaset eivät huovu kerralla tarpeeksi, voi kokeilla toisen pesun samaassa tai korkeammassa lämmössä (40 astetta).

Huovuttamisen jälkeen koristellaan lapanen: tehdään neulahuovuttaen tummasta huovutusvillasta ilveksen täpliä. Lopuksi villalangasta tehdään tupsut lapasen kärkiin, jotka on tässä mallissa venytelty tarkoituksella vähän teräviksi.

Arki-Lauri
Koko: nainen
Tarvikkeet: harmaa Huopanen n. 150 g, punainen Huopanen vähän, sukkapuikot koko 8 tai käsialan mukaan

Luo 40 s punaisella ja jaa silmukat 4:lle puikolle.
Neulo 1 krs oik, 2 nurjaa ja sen jälkeen oikeaa 3 krs.
Aloita kuvio eli neulo sileää neuletta 4 s pun, 4 s harmaa aina vuorotellen koko lapasen leveydeltä.
Jatka kuviota 6 krs:n ajan (mallilapasessa on 5 krs mutta tulisi varmasti parempi 6:lla).
Tämän jälkeen jatketaan sileää neuletta pelkällä harmaalla, kunnes työn korkeus on 19 cm.
Nyt tehdään peukalolle paikka, neulo puikon 1. silmukka harmaalla, sitten neulo erivärisellä merkkilangalla 8 s, tämän jälkeen siirrä silmukat takaisin neulottavalle puikolle ja neulo normaalisti harmaalla.
Jatka kunnes korkeus peukalomerkistä on 20 cm (puikon alareunaan).
Kavennukset: 1. puikon alussa ylivetokavennus (nosta 1 s oikein neulomatta, neulo 1 o, nosta neulomaton silmukka neulotun yli), 2. puikon lopussa 2 o yht., 3. puikon alussa ylivetokavennus, 4. puikon lopussa 2 o yht. Jatka kaventamista samalla tavalla joka kierroksella, kunnes jäljellä on 4 s. Vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele.

Neulo toinen lapanen peilikuvaksi (peukalonpaikka).

Peukalot: poimi puikoille silmukat merkkilangalta ja lisäksi kummastakin sivusta 1 silmukka, nyt yht. 19 s.
Neulo kolmella puikolla, kunnes peukalon korkeus on 11 cm. Kavenna jokaisen puikon lopussa 2 o yhteen, kunnes jäljellä on 5 s, vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele.

Huovuta kuten edellä.

Pyhä-Lauri
Koko: mies
Tarvikkeet: musta Huopanen n. 200 g, valkoinen huopanen vähän, sukkapuikot koko 8 tai käsialan mukaan
Huom. Silmukkamäärä täytyy olla sellainen että siitä saa kuvion hyvin. Jos kuvion muurin yksi sakara on 4 s, silmukkamäärän täytyy olla jaollinen 8:lla, jos taas 3s -> 6:lla.

Luo 48 s valkoisella ja jaa silmukat 4:lle puikolle.
Neulo 1 krs oik, 2 nurjaa ja sen jälkeen oikeaa 4 krs.
Aloita kuvio eli neulo sileää neuletta 4 s valk, 4 s musta aina vuorotellen koko lapasen leveydeltä.
Jatka kuviota 6 krs:n ajan. Tämän jälkeen neulo mustalla, kunnes työn korkeus on 22 cm. Merkitse peukalon paikka 8 s levyiseksi, kuten edellisissä, ja jatka neulomista, kunnes korkeus peukalosta on 22 cm. Tee nyt kärkikavennukset kuten Arki-Laurissa.

Neulo toinen lapanen peilikuvaksi (peukalonpaikka viimeisellä puikolla, kun se oli ensimmäisessä lapasessa ensimmäisellä puikolla).

Peukalot: poimi puikoille silmukat merkkilangalta ja lisäksi kummastakin sivusta 1 silmukka, nyt yht. 19 s.
Neulo kolmella puikolla, kunnes peukalon korkeus on 11 cm. Kavenna jokaisen puikon lopussa 2 o yhteen, kunnes jäljellä 5 s, vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele.

Huovuta kuten edellä.

→ 2 kommenttia

Kategoria(t): yleistä

Avainsanat:

Kyläkouluasiaa

Posted on 16.11.2010 | 1 kommentti

Eilisen valtuuston kokouksen päätteeksi jätin laatimani kyläkouluihin liittyvän valtuustoaloitteen, jonka allekirjoittivat keskustalaiset ja perussuomalaiset valtuutetut. Jälkikäteen kuulin, että laajempaakin kannatusta olisin saanut, jos olisin hoksannut kysellä ;)

Valtuustoaloite

Janakkalassa on laaja monenlaisten yksiköiden muodostama kouluverkko. Haja-asutusalueilla kyläkoulut ovat erityisen merkittävässä asemassa, sillä ne ovat usein ainoa kunnan tarjoama lähipalvelu.

Kyläkouluissa tehdään tärkeää työtä, vaikka yksiköt ovat pienempiä kuin taajamien isommissa kouluissa. Työrauha on kuitenkin suhteellista, koska jo usean vuosikymmenen ajan pienillä kouluilla on ollut jatkuva lopettamisuhka päällään. Tällä hetkellä voimassaoleva päätös löytyy palvelustrategiasta vuodelta 2006. Sen mukaan koulun toiminta loppuu seuraavan lukukauden alusta siitä, kun oppilasmäärä putoaa alle 20 oppilaan. Tämä valtuuston aikaisempi päätös ei mitenkään huomioi sitä, miten oppilasmäärä mahdollisesti kehittyy jatkossa.

Tällä hetkellä yhden kyläkoulumme tulevaisuus on oppilasmäärän vähenemisen takia vaakalaudalla. Löyttymäen koulu on hyväkuntoinen hiljattain remontoitu koulu kaukana taajamistamme. Kyläläiset ovat ponnistelleet saadakseen kylään lisää asukkaita ja saaneetkin uusia oppilaita kouluun. Oppilasmäärä on kuitenkin laskemassa kriittisen rajan alapuolelle. Jos kylässä ei olisi koulua, pienten oppilaiden koulumatkat venyisivät kestämättömän pitkiksi. Pahimmassa tapauksessa reilusti yli 30 kilometrin yhdensuuntainen koulumatka päivittäin olisi hyvin raskasta 7-12 –vuotiaille alakoululaisille.

Esitämme, että

1) koulujen minimioppilasmäärää sovelletaan siten, että päätöksessä annetaan eri osapuolille lisää aikaa toimenpiteisiin tilanteessa, jossa koulun oppilasmäärä näyttäisi laskevan alle minimirajan.

2) Janakkalan haja-asutusalueiden kylien ja kyläkoulujen merkitys tunnustetaan käytännössä ja huomioidaan pitkän tähtäimen suunnittelussa. Kunta tukee kyläläisten ponnisteluja oppilasmäärän kasvattamiseksi.

3) perusopetuksen osalta aletaan tehdä yhteistyötä yli kuntarajojen, jotta lähellä kunnan rajoja voitaisiin puolin ja toisin käydä lähikoulussa kotikunnasta riippumatta.

4) ryhdytään välittömästi toimenpiteisiin, joilla voidaan varmistaa Löyttymäen koulun säilyttäminen toiminnassa jatkossa. Mahdollisia toimenpiteitä voivat olla oppilaaksi¬ottoalueiden tarkastelu; vuokra-asuntojen rakennuttaminen, jotta maaseudulle asumisen alkuun pääseminen olisi helpompaa; koulumatkojen tukeminen, kun kyseessä on kriittisen oppilasmäärän rajalla olevaan kouluun toiselta oppilaaksiottoalueelta tuleminen, mukaanlukien naapurikunnan puolelta tullen.

Janakkalassa 15.11.2010

Keskustan valtuustoryhmä
Perussuomalaisten valtuustoryhmä

→ 1 kommentti

Kategoria(t): luottamustehtäviä, vaikuttaminen

Avainsanat: , ,

Janakkalan uusi kunnanjohtaja

Posted on 15.11.2010 | Jätä kommentti

Valtuustolla oli tänään määrällisesti lyhyehkö esityslista. Listalla oli kuitenkin painavia asioita, niistä viimeisenä ja sillä lailla ehkä painavimpana uuden kunnanjohtajan valinta. Pitkien ja monien, enimmäkseen valintaprosessin loppua koskevien puheiden jälkeen valtuusto viimein suoritti vaalin yhdeksän jälkeen illalla. Vaalissa valituksi kunnanjohtajaksi tuli Anna-Mari Ahonen.

Kiitospuheessaan Anna-Mari mainitsi käärivänsä hihat, ryhtyvänsä hommiin ja uskovansa Janakkalaan. Siinäpä oivallisia ajatuksia.

Onnea uudelle kunnanjohtajallemme! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

→ Jätä kommentti

Kategoria(t): luottamustehtäviä, vaikuttaminen

Avainsanat:

Oppimisesta ja vähän muustakin

Posted on 11.11.2010 | Jätä kommentti

Kohdalleni sattui osumaan ns. tuhannen taalan paikka, nimittäin valtuutetuille jaettava vuoro kirjoittaa Näkökulma Janakkalan Sanomiin tällä viikolla. Asia selvisi minulle tosin vasta maanantaina informaatiokatkosten vuoksi, mutta ehdin saada edes jotenkin hiotun tekstin toimitukseen ajoissa ennen painatusta. Ehkä opin tästä jotain?

OPPIMISEN PAIKKOJA

Oppia ikä kaikki, sanoo vanha sananlasku. Itse elän sananlaskua todeksi opiskelemalla vielä keski-ikäisenä uutta ammattia ja pidän sitä hienona mahdollisuutena. Monille elinikäinen oppiminen konkretisoituu kansalaisopistokurssien ja yleisöluentojen muodossa. Kurssit eivät ole ainoastaan hyvä tilaisuus oppia uutta vaan myös tärkeä kokoontumisen ja sosiaalisen kanssakäymisen paikka. Janakkalassa ja koko seudulla Vanajaveden opiston tarjonta on runsasta, mutta viime aikoina meillä on jäänyt ennakoitua useampia kursseja toteutumatta. Ovatkohan janakkalalaiset unohtaneet harrastamisen tai opiskelleet pääosin naapurikunnissa?

Nykykuntalaisen opintie alkaa perusopetuksessa. Janakkalassa tarjotaan laadukasta opetusta seudullisesti kilpailukykyisin kustannuksin. Meillä on monenlaisten yksiköiden muodostama laaja kouluverkko. Haja-asutusalueilla koulu on usein ainoa kunnan lähipalvelu. Joskus on väitetty, että kyläkoulujen oppilaat ovat etuoikeutetussa asemassa, koska näiden koulujen oppilaskohtaiset kustannukset ovat suuremmat. Tasa-arvoisuus ei kuitenkaan ole missään asiassa yksi yhteen sitä, että jokaiselle kohdistetaan sama summa. Jos vaikkapa löyttymäkeläinen oppilas jouduttaisiin tulevaisuudessa kuljettamaan alakouluun Turenkiin, hänen osaltaan opetus maksaisi edelleen enemmän kuin turenkilaiselta oppilaalta, sillä kuljetuksesta tulisi myös kuluja. En silti kutsuisi häntä etuoikeutetuksi tästä suuremmasta rahanmenosta huolimatta vaan surisin syvästi pikkukoululaisen jopa yli 30 kilometrin koulumatkaa. Tuollaiset matkat eivät saa olla osa jokapäiväistä elämää menestyvässä kunnassa näin eteläisessä Suomessa. Meidän on taattava toimintaedellytykset taajamistamme kauimpana sijaitsevalle hyväkuntoiselle koululle, vaikka sen oppilasmäärä onkin tällä hetkellä laskussa.

Ensi maanantaina päätämme valtuustossa suurista asioista: vahvistamme Janakkalan kuntastrategian ja valitsemme uuden kunnanjohtajan. Kunnanhallitus linjasi jo hakuvaiheessa, että haluamme Janakkalaan päämäärätietoisen kehittäjän. Vaikka kunnassa lopullinen päätösvalta onkin valtuustolla eli vaaleilla valituilla luottamushenkilöillä, kunnanjohtajalla on ylimpänä viranhaltijana merkittävä tehtävä luotsata kuntaa eteenpäin. Tärkeää on, että hän näkee Janakkalan kokonaisuutena, jossa oma merkityksensä on kaikilla kunnan alueilla samoin kuin kaikilla kunnan perustehtävillä. Tärkeää on, että häneltä löytyy taitoa ja kykyä toimia hienotunteisesti mutta myös päättäväisesti. Tärkeää on, että hänellä on loputon halu oppia uutta.

→ Jätä kommentti

Kategoria(t): luottamustehtäviä, opiskelu, vaikuttaminen

Kohti syksyä

Posted on 30.08.2010 | Jätä kommentti

Pitkän kuuman kesän aikana minulla oli lomaa niin luottamustehtävistä kuin opiskelustakin. Toukokuun lopun tentin jälkeen en koskenutkaan mihinkään opiskelumateriaaleihin ennen elokuuta, jolloin piti alkaa suunnitella taas syksyn opintoja. Loma meni perheen ja puutarhatöiden parissa. Puutarhassa on nyt paljon ns. valmista, mutta edelleen myös paljon keskeneräistä.

Viime viikolla orientoiduin opiskeluihin kulkemalla Helsinkiin viitenä peräkkäisenä päivänä. Minua kutsui kansainvälinen opetusalan konferenssi ECER, jossa olin vapaaehtoistyössä. Työstä palkaksi sain kuunnella ilmaiseksi mielenkiintoisia esityksiä ja luentoja, ja myöhemmin on luvassa lisäksi jokunen opintopiste.

Konferenssista jäi hyvä mieli. Lyhyet keskustelut brittien, saksalaisten, kroatialaisten ja muiden konferenssivieraiden kanssa antoivat virkistävän erilaista näkökulmaa tähän kotiäitiopiskelijan arkeen. Eikä mikään voita kuulijansa otteessaan pitävää skottienglannilla vedettyä esitelmää, vaikka sen aihe Skotlannin kiinalaisyhteisöjen lasten hyvästä koulumenestyksestä ja sen syistä ei olekaan suoraan sovellettavissa kotimaahamme. Ajatuksia herättelevää se joka tapauksessa oli.

Toisten opiskelijavapaaehtoisten kanssa mietimme sitä, että loppujen lopuksi suomalaisen tutkimuksen taso on korkea. Joidenkin muista maista tulevien esityksissä oli tutkimuksellinen idea varsin hatara ja koko toteutus laadultaan heikko. Kielitaito oli myös monilla puutteellinen. Kuulin toki suomalaista tankeroenglantiakin mutta se oli silti kokonaisuutena varsin sujuvaa monien muiden englantiin verrattuna. (Tässä eurooppalaisessa konferenssissa oli muuten yllättävän paljon osallistujia Euroopan ulkopuolelta: USA:sta, Kiinasta, Singaporesta, Australiasta, Etelä-Amerikasta.)

Jossain vaiheessa ehdin vierailla myös kustantajien kirjanäyttely- ja myyntipöytien äärellä. Mukaani tarttui mm. kirja, jonka nimi on How to write a thesis. Kaikkea sitä ihminen erehtyy hankkimaan… :)

→ Jätä kommentti

Kategoria(t): arkisia asioita, opiskelu

Avainsanat: ,

Janakkalan Keskusta 60 v

Posted on 15.03.2010 | Jätä kommentti

Janakkalan Keskusta täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Juhlistamme sitä ensi perjantaina 19.3. klo 18 alkaen Tervakosken Seuratalolla. Juhlapuhujana on hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi. Tervetuloa juhlimaan kanssamme!

→ Jätä kommentti

Kategoria(t): yleistä

Hiljaiseloa takana- ja edessäpäin

Posted on 12.01.2010 | Jätä kommentti

Tässä blogissa on vietetty hiljaiseloa. Opiskelu- ja muut kirjoituskiireet ovat täyttäneet kirjoitustarpeeni tai kuluttaneet sanat loppuun ;)

******

Opiskelussa aktivoituminen on tarkoittanut kohdallani sitä, että usein maanantaille on osunut läsnäolopakollisia kursseja, jotka tehokkaasti pitävät huolen siitä, että valtuuston kokoukseen ei ehdi. Muut opiskelukiireet (lue: kirjalliset työt ja tentit) voi yleensä joko hoidella haluamanaan aikana tai sitten ne ovat aamusta alkavia, jolloin ne harvemmin häiritsevät luottamustehtäviä.

Kun lisäksi olen välillä kotoa käsin 3-vuotiaan kanssa tai iltaisin/viikonloppuisin tehnyt käännöstöitä, niin siinähän tämä elämä normaalin arjen pyörityksen lisäksi on mennytkin. Näin tulee todennäköisesti olemaan myös vastaisuudessa.

Kunnallispolitiikan määräaikaisjaksosta eli nelivuotiskaudesta on nyt kulunut neljännes. Mielestäni Janakkalalla menee kaiken kaikkiaan hyvin, kiitos nykyisten ja entisten päättäjien sekä ehkäpä suotuisten olosuhteidenkin (lamasta huolimatta). Se ei toki tarkoita, etteikö voisi koko ajan parantaa.

******

Ensimmäinen blogini oli nimeltään Kummallisia kiemuroita ja se sijaitsi eri blogipalvelimessa kuin tämä. Tälle otin alunperin sitten vähän eri nimen (Kunnallisia kiemuroita) mutta tänään, kun muokkasin ulkoasun uudeksi, vaihdoin myös nimen samaksi vanhaksi. Se tarkoittaa linjanvetoa kirjoitusten sisällön suhteen. En koe olevani poliittinen kirjoittaja enkä luottamustehtävistä raportoija. Kirjoitan tähän jatkossa, mikä sattuu olemaan elämässäni ajankohtaista. Tällä hetkellä ajankohtaista on laulaminen ja neulominen, ensi viikolla taas jo opiskelu ja vähän luottamustoimetkin. ;)

→ Jätä kommentti

Kategoria(t): arkisia asioita